Nykylapsi syntyy melkein älypuhelin kädessä – mutta on maailmassa muutakin: Surettaa lasten puolesta että monella jää kotimaan luonto oudoksi ja jopa pelottavaksi.

Sukuun syntyi uusi ihmisenalku, pikkuinen tyttö. Aina sitä vaan yllättyy, kuinka pienestä ihminen kasvunsa aloittaa. Isoveli on tähän saakka ollut se pikkuisin ja näyttää nyt siskonsa vierellä ihan isolta pojalta, vaikka ei ole kuin kaksivuotias.

Tytön syntymä tullaan suvussa muistamaan koronakeväästä ja päinvastoin korona tullaan muistamaan tytön syntymävuodesta, kun se vielä sattuu olemaan tasakymmeniä.

Tyttö sai kasteessa nimet Taimi Tyyne Helmiina. Kotipihaan pystytetyssä teltassa tehtiin tuo toimitus, jossa olivat läsnä vain ihan lähimmät ja pappi. Nimet kuultuani maistelin niitä oikein, kunnon nimet tyttö sai.

Ei ole vaikeaa ennustaa, että pikku Taimi oppii käyttämään älypuhelinta ennen kuin omaksuu lukutaidon. Muukin älymaailma tulee olemaan hänelle osa luonnollista ympäristöä. Hän oppii käyttämään nettiä sujuvasti hyödykseen huvituksiin ja tiedonhankkimiseen.

Se onkin melkein ainoa ennustus, minkä uskallan tähän kirjoittaa, koska muutoksen nopeus on ällistyttävää. Nykylapset tekevät taitavasti omia videoita, osaavat ottaa netin kautta nopeasti yhteyden vaikka minne ja koronan ansiosta hallitsevat koulun käymisen etänä.

Lapset myös löytävät netistä vaikka mitä. En edes tiedä, mitä kaikkea siellä on tarjolla, mutta sen verran tiedän, että kivojen ja suositeltavien asioiden lisäksi tyrkyllä on myös monenlaista lasten ja herkkäuskoisten hyväksikäyttöä ja rikollisuutta.

Tietysti nettiin pitää tutustua, mutta on maailmassa muutakin. Surettaa lasten puolesta se, että monella jää kotimaan luonto oudoksi ja jopa pelottavaksi.

Suurin osa lapsista asuu nykyään taajamissa ja siellä ulkona oleminen saattaa tarkoittaa vaaraa tulla yliajetuksi tai kiusatuksi tai vedetyksi mukaan johonkin, mihin ei kannattaisi mennä. Suojelevat ja kiireiset vanhemmat antavat lasten mieluummin olla sisätiloissa netin parissa kuin ulkona kavereitten kanssa.

Nyt on kuitenkin Suomessa suloinen suvi ja kouluissa vielä loma-aika. Olen itse sukupolvea, joka leikki lapsena luonnossa, tutustui kotimetsiin ja oppi marjastamaan ja sienestämään jo varhain.

Tämän kesän mustikat ovat kypsyneet poimintakuntoon, eikä minua saa pidettyä edelleenkään pois mustikkametsästä. Hyttyset, hirvikärpäset tai muut häiriötekijät eivät estä minua menemästä metsään niin kauan kuin jalat kantavat.

Onhan taajamien ulkopuolellakin vaaroja. Metsään voi eksyä, maantiellä voi jäädä auton alle, järveen voi hukkua, puusta voi pudota, ampiaispesään tutustuessaan voi saada pistoksen tai pari.

Luonnossa käyttäytymiseen pitää opastaa ihan kuin netissä surffaamiseenkin. Sääntöjä on ja pitää olla. Ne oppii kyllä yritys ja erehdys  -tyylilläkin, mutta vähemmillä kolhuilla pääsee, kun kuuntelee kokeneempia. Enkä näe mitään järkeä siinä, että luonnossa liikutaan luurit päässä pelaten tai netistä jotain kuunnellen. Luonnon äänimaailma jää ihan vieraaksi, linnunlaulut, veden äänet, tuulen tohina.

Pikku Taimi on maalaislapsi, sanon että onnekseen. Hänellä on kasvuympäristö, jossa on suuri mahdollisuus kasvaa terveesti niin, että luonto on paljon läsnä elämässä, vaikka älymaailmakin varmasti tulee tutuksi ennen pitkää.

Toivon, että Taimilla ja ikätovereilla pää kestää kaiken sen kuormituksen, mikä siihen tulee kohdistumaan vaatimustasojen vain kasvaessa.

Armi Saarela