Kaksikymmentä vuotta sitten Anni Kytömäki kurvasi Hopeatieltä kohti pellon takana näkyvää metsän seinää. Sen takaa avautui taivaisiin kurkottava ikimetsä, Mikkolankorpi.
Minut tunnetaan luonnonsuojelijoiden joukossa Annin ja Juhon isänä. Itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 he veivät minut Mikkolankorpeen. Sinne kulkiessa harjun humina vaimenee korven kuiskaukseksi. Pian luontojärjestöt tekivät yhdessä esityksen Mikkolankorven suojelemiseksi. Asia ei kuitenkaan edennyt.
Pentti Linkola perusti vuonna 1995 Luonnonperintösäätiön, jonka tarkoitus on ostaa metsiä ja suojella ne luonnonsuojelulain mukaisesti. Saimme tietää, että ylöjärveläinen säätiön suurlahjoittaja oli esittänyt toiveenaan järeän ikimetsän suojelua. Anni ja Juho kertoivat Linkolalle Mikkolankorvesta. Silloin hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei säätiö osta metsiä kunnilta tai valtiolta, koska näiden pitää jo lain mukaan muutenkin suojella omia metsiään.
Taustatyö jatkui. Suomen Metsäyhdistyksen Päättäjien metsäakatemian kurssi 14 retkeili vuonna 2002 Mikkolankorvessa. Juho veti heille esityksen aiheesta Metsien suojelu.
Anni teki kesällä 2003 luontokartoittajaopintojensa lopputyönä kasvillisuus- ja sieniselvityksen Mikkolankorvesta. Kesken luontokartoituksen Mikkolankorven puron varrella aloitettiin hakkuut, mutta ne jouduttiin pian keskeyttämään: metsälain mukaan luonnontilaiset puronvarret on jätettävä rauhaan.
Ympäristölautakunnan puheenjohtaja Seppo Peltola esitti syntymäpäivähaastattelussaan vuoden 2003 kesällä, että Mikkolankorpi voitaisiin suojella. Valtuuston puheenjohtaja Tapani Jarva ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Kari Peltola järjestivät valtuuston katselmuksen korpeen. Sen seurauksena rajattiin noin 14 hehtaarin alue metsänhoitotoimien ulkopuolelle.
Vuonna 2006 nimettiin viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden metsätyöryhmä. Ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo valmisteli oivallisen kaupungin metsien käsittelyohjeistuksen, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Ympäristöpäällikkö jatkoi pitkäjänteistä työtä, ja lopulta vuonna 2016 ELY-keskus hyväksyi Mikkolankorven lounaisnurkan METSO-suojelualueeksi.
Eppujen Mikko Saarelan muistometsän etsintä Ylöjärveltä tuli ajankohtaiseksi keväällä 2019. Olen Luonnonperintösäätiön tukiyhdistyksen Ikimetsän ystävät ry:n puheenjohtaja. Keskustelin säätiön toiminnanjohtajan Anneli Jussilan kanssa Ylöjärven suojelunarvoisista kohteista. Mikon muistometsä löytyi varsin nopeasti Mastosvuoren ympäristöstä, ja nyt odotellaan ELY-keskuksen suojelupäätöstä.
Anneli Jussila tutustui Ylöjärven retkillään myös Mikkolankorpeen. Hän tunnisti metsän arvon ja vei korven suojeluasiaa rivakasti eteenpäin. Etelä-Suomen suojelunarvoiset kohteet ovat huvenneet, ja siksi Pentti Linkola oli jo aikaisemmin hyväksynyt myös panostukset kuntametsien suojelemiseksi.
Lähetin viime maaliskuussa kuvia ja tietoja Mikkolankorvesta säätiön vuosikokoukselle. Kokous päätti aloittaa valmistelun metsän ostamiseksi. Keskustelin viimeisen kerran Pentti Linkolan kanssa muutamaa päivää ennen hänen kuolemaansa. Linkolan kriteeristö on kova: jos hänen kätensä ulottuvat puun ympäri, puu on vasta taimi. Kerroin Pentille, että Mikkolankorvessa on koivuja, kuusia, mäntyjä ja haapoja, jotka ovat jo reilusti ohittaneet taimivaiheen. Siihen Pentti totesi: ”Kyllähän semmoinen metsä pitää suojella.”
Ylöjärven valtuusto päätti 8.6.2020 myydä säätiölle tämän 26,9 hehtaarin metsäalueen. Se liittää yhteen Ahveniston suojelualueen ja Mikkolankorven METSO-suojellun osan. Näin muodostuu monimuotoinen noin 140 hehtaarin kokonaisuus. Mikä parasta, alueella on paljon esteettömiä kulkureittejä.
Mikkolankorpi on Luonnonperintösäätiön viimeinen Pentti Linkolan hyväksymä suojelukohde. Pikku-Ahvenisto liittyy läheisesti Mikkolankorpeen. Pikku-Ahveniston rakennelmat ja reitit sekä perinneketo kaipaavat huolenpitoa. Kesäteatteria on jo vuosia suunniteltu alueelle. Esteettömät polut, nuotiopaikat ja sosiaalitilat ilahduttaisivat myös ikäihmisiä.
Olisi merkittävä kulttuuriteko käyttää osa saadusta myyntitulosta Pikku-Ahveniston hyväksi. Tätä aluetta voitaisiin kehittää luonnonmukaisena ja helposti lähestyttävänä virkistys-, suojelu- ja kulttuurialueena, jossa myös esteettömyys on otettu huomioon.
Jussi Kytömäki
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
