Jääkiekkoa on parjattu viime kuukausien aikana mediassa enemmän kuin tarpeeksi. Yksipuolisen uutisoinnin jälkeen suurelle yleisölle on annettu kuva väkivaltaisesta puupäiden lajista, jossa eivät yhteiskunnan normit päde. Uutisointi on toki ollut myös aiheellista, mutta olisiko vihdoin aika antaa mahdollisuus itse pelille?
Parhaillaan pelataan SM-liigan puolivälieriä, jotka ovat tarjonneet kiekkokansalle hienoja hetkiä.
Kaukalossa on taisteltu antamatta tuumaakaan periksi, eikä yllätyksiltäkään ole vältytty.
Toki myös pudotuspeleissä on välillä hierottu hanskalla kasvoja, mutta uskokaa tai älkää, se kuuluu pelin henkeen.
Jääkiekko on edelleen hieno peli, jossa pelaajien fysiikka-, luistelu- ja taito-ominaisuudet yhdistetään valmentajien taktisiin oivalluksiin, joukkueiden pelitapaan ja ennen kaikkea tunteeseen.
Jääkiekko on laji, jota pelataan niin sanotusti veitsen terällä.
Pelaajalta vaaditaan hirmuisesti, kun hänen pitää pystyä ohjaamaan tunnetilansa oikeisiin asioihin. Paine voittamisesta ja pelko häviämisestä yhdistettynä kovaan kontaktipeliin on vaikea yhtälö kenelle tahansa.
Yleensä voittaa se joukkue, jonka pelaajat osaavat kanavoida tunteensa yhteiseksi tekemiseksi ja joukkuekaverin auttamiseksi.
SM-liigan tasoerot ovat niin pieniä, että voittajia on todella vaikea ennustaa. Esimerkiksi runkosarjan ykkösen Jokerien piti kävellä Villi kortti -kierroksella väsyneen Lukon yli neljässä pelissä.
Raumalaisten tähdet Petri Vehanen ja Justin Azevedo ovat kuitenkin olleet toista mieltä. Ilmassa on kevään suurimman jymy-yllätyksen ainekset.
Joka tapauksessa Jokerien haavoittuvuus on huomattu muissa leireissä, ja se tiputtaa helsinkiläismiljonäärit ulos mestaruuskamppailusta.
Olen seurannut jääkiekkoa Hakametsässä ja muissa liigahalleissa siitä lähtien, kun katsomoissa oli vielä puupenkit.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä väitän, että mestari löytyy tänä keväänä kolmikosta JYP, Tappara, Ässät. Jos mestari tulee tämän trion ulkopuolelta, myönnän olevani melko huono lajiasiantuntija.
HIFK ja KalPa lähtevät kesälomalle kahden ottelun sisään. HPK voi sinnitellä JYP:n kyydissä hetken pidempään, mutta ei mahda hallitsevalle mestarille lopulta mitään.
Jokerit saattaa vielä nousta voittoon Lukosta, mutta sen pidemmälle narripaitojen lento ei riitä.
Ylimääräisen suolan pudotuspelikamppailuihin tuovat katsojat, jotka varustautuvat kevään kliimaksiin lähes yhtä kovalla intensiteetillä kuin pelaajat.
Faniryhmät kilpailevat siitä, kenestä lähtee eniten ääntä ja kuka keksii parhaimmat letkautukset. Kannattajaryhmien bussiletkat kiertävät ympäri Suomea, kun väriä tunnustavat ihmiset seuraavat joukkuettaan vierashalleihin.
Missään muualla suomalaisessa urheilukatsomossa ei näe yhtä railakasta ja värikästä meininkiä kuin jäähalleissa pudotuspelien aikana.
Oman pienen lisämausteensa soppaan antavat joukkueiden valmentajat, jotka muuttuvat pudotuspelien alla taitavammiksi selittäjiksi kuin huippupoliitikot.
Yritäpä kysyä valmentajilta jotakin pelaajan terveystilanteesta. Vastauksesta voi mahdollisesti saada selville, onko pelaaja elossa vai ei.
On mestari kuka tahansa, nyt kannattaa mennä jäähalliin. Hakametsässä saa seurata vielä ainakin tämän kevään ajan Suomen suurinta tulevaisuuden lupausta Aleksander Barkovia.
Kenties jo ensi syksynä 17-vuotias supersentteri kiekkoilee rapakon takana isommissa ympyröissä. Vastaavaa lahjakkuutta ei suomalaisjunioreissa ole näköpiirissä ainakaan muutamaan vuoteen.
Ja jäähalliin kannattaa nyt mennä ihan vain pelin takia. Antakaa jääkiekolle taas mahdollisuus. Barkovin lisäksi seurattavaa riittää muissakin upeissa pelaajissa. Muiden muassa Ville Nieminen (Tappara), Juha Metsola (Tappara), Ilari Filppula (Jokerit), Eric Perrin (JYP), Sakari Salminen (KalPa), Justin Azevedo (Lukko), Joel Armia ja Antti Raanta (Ässät) tarjoavat takuulla muuta nähtävää kuin nyrkkitalkoita.
Kitistään vaarallisesta pelistä ja ylilyönneistä taas syksyllä. Nyt on pelaamisen aika.
Kommentointi on suljettu.