Töyhtöhyyppä on näkyvä laji kevätmuutolla. Parvet saattavat olla suuriakin ja parvessa on toisinaan satojakin lintuja. Syysmuutto sen sijaan tapahtuu pitkällä aikavälillä. Se kestää liki puoli vuotta.
Töyhtöhyypän syysmuutto alkaa jo toukokuussa ja viimeisiä lintuja näkee lähtevän vielä loppusyksyllä. Töyhtöhyyppä palaa Suomen ensimmäisessä muuttoaallossa muun muassa pulmusten, joutsenten ja kiurujen kanssa.
Ilmaston lämpeneminen ei ole juuri aikaistanut töyhtöhyypän saapumista Suomeen. Jo ”vanhoina hyvinä” talvina ensimmäisiä muuttavia töyhtöhyypia tavattiin eteläisessä Suomessa helmi-maaliskuussa. Tuolloin myös takatalvet olivat yleisiä ja lintuja löytyi runsaasti menehtyneinä.
Kuten muillakin lajeilla myös töyhtöhyypällä koiraat saapuvat ensin. Aikaisin saapunut lintu pystyy varaamaan itselleen paremman pesimäpaikan kuin myöhemmin saapuneet linnut.
Monien lintulajien koiraat ovat moniavioisia ja parittelevat useiden naaraiden kanssa. Moniavoinen on esimerkiksi myös kirjosieppo. Moniavioisuudesta on suuresti hyötyä suuresti, mikäli takatalvi tappaa suuren määrän koiraita.
Töyhtöhyyppä on Suomen runsaslukuisimpia kahlaajia, vaikkakin viime vuosina töyhtöhyypän kanta on hieman vähentynyt. Suo- ja peltolintuna töyhtöhyyppä on kärsinyt monien muiden lajien tavoin maatalouden vähenemisestä ja soiden ojituksista.
Karjanlaidunnuksen lähes kokonaan loputtua rannoilta, ovat töyhtöhyypät joutuneet jättämään kosteat rantaniityt. Töyhtöhyyppä on joutunut etsimään uusia pesäpaikkoja sisämaasta ja se on pakostanut joutunut hyväksymään pesäpaikakseen jopa pienet pelto- ja suopläntit.
Entiset avoimet ja kosteat rantaniityt ovat hiljallen pusikoituneet ja matalissa merenlahdissa laajat rytikasvustot ovat ottaneet vallan. Myös monet muut kahlaajat kuten suosirri, suokukko ja lapinsirri ovat kärsineet avointen rantaniittyjen häviämisestä. Suosirrin ja lapinsirrin määrät ovat vähentyneet uhkaavasti Pohjanlahden rannoilla.
Töyhtöhyyppien kevätmuutto alkaa maaliskuussa ja kunnolla muutto pääsee vauhtiin huhtikuussa. Viimeisiä töyhtöhyyppiä saapuu vielä toukokuun alkupuolellakin ja muuton pituuteen vaikuttaa myös sääolosuhteet.
Syysmuutto alkaakin sitten varsin varhain, jo toukokuun loppupuolella. Tavallisesti toukokuun viimeisellä viikolla. Samaan aikaan monien muiden lajien kevätmuutto on vielä kesken.
Ensimmäisenä muutolle lähtevät töyhtöhyyppänaaraat, jotka jättävät pesänhoidon koiraiden huoleksi. Tavallisesti naaraat lähtevät muutolle aikaisintaan toukokuun lopulla. Touko- ja kesäkuussa lähtevät myös nuoret pesimättömät tai pesinnässä epäonnistuneet yksilöt.
Töyhtöhyypät ovat mieltyneet mullospeltoihin ja tämän vuoksi pesintöjä tuhoutuu paljon maatilojen kevättöiden yhteydessä. Mikäli pesä tuhoutuu pesinnän alkuvaiheessa voi töyhtöhyyppä aloittaa vielä uuden pesinnän.
Kevättöiden yhteydessä häiriintyneet pesinnät ovat alttiita pesärosvoille, kuten variksille.
Mikäli töyhtöhyyppä joutuu poistumaan pesältä pitkäksi aikaa, on variksien helppo syödä munat tai poikaset.
Normalioloissa töyhtöhyyppä pärjää yksittäistä varista vastaan, vaikka onkin pienempi. Töyhtöhyypät pesivät usein väljissä yhdyskunnissa ja myös puolustavat reviireitään muun muassa variksia vastaan.
Kevätmuutolla töyhtöhyyppien parvet voivat olla suuriakin, mutta syysmuutto tapahtuu pitkällä aikavälillä
ja varsin vaivihkaa. Viivyttelijöitä voi nähdä vielä marraskuussa.
Loppukesällä poikaset kerääntyvät pieniksi parviksi ja syysmuutto on huipussaan elo- ja syyskuussa. Yleensä kahlaajat koettavat poistua Suomesta mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi vikloja ei juuri näe enää elokuun jälkeen. Esimerkiksi mustaviklonaaraat aloittavat syysmuuton jo kesäkuun alussa.
