Huhtikuun alussa alkanut kartoitushanke on vahvistanut Niklas Paulaniemen käsitystä siitä, että hanhien muuttoreitit osuvat entistä useammin nimenomaan Pirkanmaalle. Ylöjärveläislähtöinen Paulaniemi havainnoi linnustoa ensi syksyyn saakka ELY-keskuksen toimeksiannosta.
Ylöjärven taivaallakin on havaittu tänä keväänä suuria hanhiparvia. Lähiseudun merkittävimmälle lintujärvelle Hämeenkyrön Sarkkilanjärvelle on pysähtynyt etenkin metsä- ja tundrahanhia, jotka jatkavat muutaman päivän levähtämisen jälkeen muuttomatkaansa pesimäseuduilleen.
– Hanhien muuttoreitit ovat siirtyneet entistä lännemmäksi eli lintuja menee tästä Pirkanmaankin halki entistä suurempina massoina. Sarkkilanjärvellä levähtävistä linnuista tundrahanhi alkaa olla jo valtalaji. Jopa metsähanhea yleisempi. Tundrahanhi ei pesi lainkaan Suomessa vaan paljon kauempana idässä, Ylöjärven Mutalasta kotoisin oleva ja nykyisin Nokialla asuva Niklas Paulaniemi, 21, selittää.
Paulaniemi on nuoresta iästään huolimatta raudanluja lintumies. Siivekkäitä on tullut seurattua jo viisivuotiaasta saakka, ja plakkarissa on muun muassa Birdlife Suomen myöntämä Vuoden nuori lintuharrastaja -titteli muutaman vuoden takaa.
Tänä keväänä Paulaniemi on kartoittanut Sarkkilanjärven lintulajistoa etenkin vesi- ja lokkilintujen osalta. Hanhien lisäksi eniten on osunut silmiin joutsenia. Aikaiset keväät tietävät sitä, että näillä seuduin joutsenien huippumääriä havaitaan jo maaliskuun puolella. Sarkkilanjärvelläkin oleili joitakin viikkoja sitten parhaimmillaan jopa 300 yksilöä.
– Seassa oli kaksi pikkujoutsentakin. Niitä näkyy joutsenten parvessa täällä lähes vuosittain yksi tai kaksi, Paulaniemi mainitsee.
– Sorsalintuja on melko monipuolisesti, suurin osa toki vain levähtäjinä. On tavia, haapanaa ja jouhisorsaa sekä puna- ja tukkasotkaa. Pesiviksi jää lähinnä heinäsorsia, telkkiä ja nokikanoja.
Tunteja tornissa
Kartoitushankkeen tilaajana on Pirkanmaan ELY-keskus. Paulaniemi on käynyt kevään ajan viikoittain merkitsemässä muistiin eri lintulajit Sarkkilanjärveltä. Kerrallaan hän viettää lintutornissa ja järven ympäristössä kolmesta kahdeksaan tuntia päivästä riippuen. Merkintöjä kertyy lomakkeelle ja karttoihin.
Lajien yksilömäärien lisäksi Paulaniemi kirjaa ylös lintujen sukupuolta ja ikää niin hyvin kuin se on mahdollista. Samoin säätietoja ja muita lintumääriin mahdollisesti kyseisenä päivänä vaikuttavia tekijöitä.
ELY-keskus on aikoinaan teettänyt kunnostustöitä järven pohjoispäässä. Toimenpiteiden pitkäaikaiset vaikutukset kiinnostavat. Toki myös se, mikä merkitys Sarkkilanjärvellä kaikkiaan on muuttoaikaisena lintujen levähdysalueena.
Kun levähdyslaskenta päättyy, alkaa pesimätietojen kirjaus. Tuolloin muistiinpanot tehdään kaikista maisemassa asustavista lintulajeista, ja Sarkkilanjärven lisäksi kohteeksi otetaan Alhonlahden-Lippaanlahden-alue Ylöjärven Viljakkalassa. Syksy kuluu puolestaan syyslevähtäjiä kirjatessa samoilla seuduilla.
– Alhonlahdella linnusto on niukempaa kuin Sarkkilanjärvellä, mutta jotakin toki löytyy. Kesän aikana teen kaksi yölaulajakartoitustakin, ja kyllä molemmissa kohteissa on mahdollista kuulla järviltä ja niitä ympäröiviltä ruovikoilta ja pelloilta esimerkiksi luhtahuittia, ruisrääkkää ja ruokokerttusta, Paulaniemi sanoo.
Lajikirjo muuttuu
Paulaniemi retkeilee läpi vuoden. Hän myös vetää Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen nuorisojaoston toimintaa ja on mukana Pirkanmaan aluerariteettikomiteassa, joka tarkistaa harrastajien ilmoittamia havaintoja.
– Olemme nuorten kanssa tehneet retkiä etenkin omassa maakunnassa, mutta toki on käyty lisäksi esimerkiksi Jurmon lintuasemalla Korppoossa. Toisinaan on tiettyihin lintulajeihin keskittyviä teemaretkiä, Paulaniemi kertoo.
Lintuharrastuksessa yksi kiehtova tekijä on yllätyksellisyys. Kahta samanlaista retkipäivää ei yleensä kerry, ja kun aamulla luontoon lähtee, ei voi tietää, mitä on iltaan mennessä nähty ja kuultu.
– Harmaasorsa on muuttolintuna näillä main yleistynyt. Ylöjärven Hirvijärvellä se havaittiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Mieleeni on jäänyt, kun muutama vuosi sitten löysin Kangasalan
Kirkkojärveltä harmaasorsapoikueen. Laji on pesinyt Pirkanmaalla nyt vajaat kymmenen kertaa, Paulaniemi toteaa.
– Yksi ehdottomia harrastuksen huippuhetkiä on ollut se, kun kavereiden kanssa havaitsin Urjalan Kortejärvellä punapäälepinkäisen. Se oli lajista vasta kolmas havainto Pirkanmaalla kautta aikain.
Linnusto muuttuu siinä missä koko planeettammekin. Maakunnallisesti se tietää muun muassa sitä, että tietyt pohjoiset lajit alkavat olla Pirkanmaalla jo harvinaisuuksia.
Täällä ei enää juuri tavata esimerkiksi pohjansirkkua ja kuukkelia. Riekkokin alkaa olla harvinaistunut laji. Toisaalta esimerkiksi pikkuvarpunen on yleistynyt valtavasti ja on jo varpusta tavallisempi asukki.
– Ilmastonmuutoksella on osansa asiassa. Samoin lintukantoihin ovat ajan saatossa vaikuttaneet muun muassa soiden muuttaminen turvetuotantoalueiksi ja yhtenäisten metsäalueiden pirstaloituminen, Paulaniemi tuumailee.
KARI SAARINEN
