Ikinuorten kivikasvojen suosio ei murene

Lavaketut Vesa Nuotio, Henrik Lamberg, Ismo Sajakorpi ja Matti Siitonen vetävät energisellä otteella runsaan parituntisen Made in Finland -show’n Komediateatterissa. Viidenkympin villitystä lähestyvä Kivikasvot houkuttelee musiikillaan ja sketsihuumorillaan uskollisia faneja katsomoon.
Seitsemänkymppiset kivikasvot kimaltavat blingbling-takeissaan Tampereen Komediateatterin lavalla Made in Finland -show’ssa. RUKissa vuonna 1965 perustettu kvartetti on ensi vuonna jo villi viisikymppinen. (Kuva: Peero Lakanen)
Seitsemänkymppiset kivikasvot kimaltavat blingbling-takeissaan Tampereen Komediateatterin lavalla Made in Finland -show’ssa. RUKissa vuonna 1965 perustettu kvartetti on ensi vuonna jo villi viisikymppinen. (Kuva: Peero Lakanen)

Ihme miehiä nämä seitsemänkymppiset Suomi-viihteen ikivihreät pioneerit, jotka jaksavat kiertää esiintymislavoja vuosikymmenestä toiseen. Kuumina vuosina, 1970-luvulla, Kivikasvojen show imi töllöttimien äärelle parhaimmillaan joka toisen suomalaisen. Sitä passaa kehua, vaikka tv-maailma nyttemmin toinen onkin.
Oman aikansa putouslaiset vitsailivat itsensä suomalaisten olohuoneisiin ajankohtaisilla aiheilla ja näpsäköillä sketseillä.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Ismo Sajakorven sävellys Made in Finland (Tankeros Love) loikkasi listojen kärkeen vuonna 1975 ja liimaantui sinne pitkäksi aikaa.
Nelikko on uusiutunut muutamaan otteeseen, ja tällä hetkellä kahden alkuperäisen kivikautisen, Ismo Sajakorven ja Matti ”Fredi” Siitosen lisäksi remmissä hauskuttavat Henrik Lamberg ja Vesa Nuotio.

Katseet peräpeiliin

Estradiviihteen konkarit heittävät katseensa peräpeiliin ja saattelevat yleisön suudellen (Bésame Mucho) 1940-luvun hittikaruselliin. Vuosikymmen vaihtuu sutjakasti, ja listakunkku seuraa toistaan: Buona Serasta Mummon kaappikelloon.
Kivikasvoille tyypilliseen tapaan moni sanoitus on remontoitu, ja mummon kaappikellonkin sijaan laulussa raksuttaa sydäntahdistin ja lopulta mummo itse.
Ohjelmisto sukeltaa lopuksi 1960-luvun herkkuihin. Mambo Italiano ja muut saapasmaan hitit olivat aikoinaan suosittuja Suomessakin, samoin kuin tyttöjä huudattaneet Paul Anka, Beatlesit ja Beach Boysit. Ismo Sajakorven rantapoikafalsetti on sanalla sanoen lyömätön.
Lauantain toivotuissa piipahdetaan ja muistellaan yhtä sen suosituimmista soitoista, naapurin poika Georg Otsia. Henrik Lambergin miellyttävä basso sopii mainiosti Saarenmaan valssiin.
Miehet ottavat haltuunsa myös Kipparikvartetit ja isänmaalliset hymnit.
Sajakorven tunnelmallinen Kuolleet lehdet (Les Feuilles Mortes), Fredin klassikko Kolmatta linjaa takaisin ja Nuotion venäläinen trubaduuri jäivät kavalkadista mieleen.

Osuvia irvailuja

Nelikon dynamo Ismo Sajakorpi on ollut kynän varressa alusta saakka. Huumori puree ja sketsit uppoavat varmasti parhaiten miesten ikätovereihin.
Lavalla nähdään menneiden aikojen julkkiksia Vesa Nuotion esittämistä Pekka Puupäästä ja ”Kreivi” Lindgrenistä Sajakorven tulkitsemaan Ruben Oskar Auervaaraan.
Henrik Lamberg onnistuisi hyvin hämäämään radiokuuntelijat Markus-sedän äänellään.
Tampereen poika Sajakorpi osaa muhevoittaa välijuonnot paikallisvärillä ja manselaismaisemilla. Tekstinikkarin on kuitenkin pian päivitettävä irvailujen kohteita. Hallituksen, Rantatunnelin, Talvivaaran, Guggenheimin, Ailuksen, Wahlroosin, Rädyn ja Ahteen imussa odottavat jo uudet töpeksijät pääsyä käsikirjoitukseen.
Charmantti Kimmo Leppälä johtaa taitavaa orkesteria, jossa Tapani Ikonen soittaa rumpuja, Ilkka Leppälä kontrabassoa, Ilmari Räikkönen pianoa ja Tony Sikström keyboardia.
Toissatorstainen, innokkaasti aplodeerannut yleisö oli enimmäkseen esiintyjien ikäpolvea, joka on napsauttanut televisionsa auki jo Kivikasvojen kultakaudella.