Yhdeksäsluokkalaiset, peruskoulunsa päättävät nuoret hakevat nyt toisen asteen opintoihin eli pääasiassa lukioon tai ammattikouluun. Tulokset saa tietää kesäkuun loppupuolella. Viime vuosina ylöjärveläisnuorista yhä useampi päätyy opiskelemaan ammattikouluun lukion sijaan.
Kaksi vuotta sitten olin samassa tilanteessa: peruskoulunsa päättävä nuori, joka oli astumassa uuteen maailmaan. Ensimmäistä kertaa tuon yhdeksän, kohtuu valmiiksi ohjatun vuoden jälkeen piti miettiä oikeasti itse, mihin suuntaan haluan mennä. Olenko valmis lukemaan enemmän ja suuntaan lukioon vai haluanko enemmän käytännönläheisempää opiskelua ja valmistua suoraan ammattiin ammattikoulusta.
Vaihtoehtona oli myös yhdistää nämä kaksoistutkinnon avulla, mutta lopulta päädyin lukioon. Valinta ei lopulta ollut minulle kovin vaikea, sillä opiskelu ei ole ollut minulle ikinä ongelma. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos lukeminen ei olisi kiinnostanut, mutta mielessä ei olisi ollut myöskään kiinnostavaa alaa, jota opiskella ammattikoulussa. Tiedän tuttuja, joille päätös on vaikea juuri tämän takia.
Ysiluokalla koitetaan herättää oppilaissa ajatuksia tulevista opinnoista. Opinto-ohjaajat käyvät keskusteluja oppilaiden kanssa, opotunneilla käydään läpi erilaisia koulutuspolkuja ja oppilaat käyvät tutustumassa kouluissa. Lisäksi tuutorit käyvät kertomassa opinnoista opiskelijan näkökulmasta, joten ei yhdeksäsluokkalaisten tarvitse aivan tietämättömänä suunnata tuleviin opintoihin.
Kuitenkin ajatus tulevaisuuden suuntaa määräävästä valinnasta kuulostaa siltä, ettei sitä voi aivan mututuntumalla tehdä. Eikä pitäisi tehdäkään, vaikkei mikään koulutus ikinä toista täysin poissuljekaan.
Mielipidekirjoituksissa on ollut viime aikoina puheena, miten Ylöjärvellä nuoret opiskelevat vähemmän lukiossa ja yhä enemmän ammattikoulussa kuin nuoret lähikunnissamme.
Mielestäni ammattikoululaisia tarvitaan kuten lukiolaisiakin ja monelle “amis” onkin oikea paikka opiskella. Ei jokaisen kuulu mennä lukioon vaan tärkeintä on löytää jokaiselle nuorelle mieluinen ja hyödyllinen opiskelupaikka. Ammattikouluun suuntautuu varmasti myös potentiaalisia lukiolaisia, jotka pärjäisivät hyvin lukiossakin, mutta eivät sinne päädy, koska esimerkiksi epäilevät opiskelutaitojaan.
Mikäli myös ammattikoululinja on epäselvä, on riskinä, että tällöin haetaan alalle, mikä ei lopulta kiinnostakaan. Näin hukkaamme potentiaalisia lukiolaisia ammattikouluun, josta he eivät valmistu lopulta edes ammattiin, jossa voisivat ajatella työskentelevänsä. Ammattikoulun ei pitäisi olla opiskelupaikka, jonne vain päädytään yhteishaussa ilman suunnitelmia. Tällaiset nuoret tarvitsevat enemmän rohkaisua ja tukea yhteishaussa.
Luulen ammattikouluopiskelun lisääntymiseen taustalla vaikuttavan monet maanlaajuiset ilmiöt. Ensinnäkin nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Uskon, että elämänhallintaongelmainen nuori päätyy valitsemaan mieluummin käytännönläheisemmän ammattikoulun työntäyteisen lukion sijaan.
Sosiaalinen media, nykyajan kiireellisyys ja mahdollisuuksien meri vaikeuttavat arvopohjan ja tulevaisuuden suunnittelua, mikä tuo lisää kysymysmerkkejä yhteishakuun. Onhan yhteiskuntaamme syntynyt uudenlaisia ammatteja kuten somevaikuttaja ja tubettaja, mitkä sekoittavat pakkaa entisestään. Elämänjanoisena 15-vuotiaana pitäisi osata päättää jo tulevaisuuden suuntaa, jolloin ahkera opiskelu ja penkissä istuminen eivät kuulosta aina houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.
Myöskään yksinkertaisesti taito opiskella ja oppia ei ole itsestäänselvyys jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle. Vielä lukiossakin järjestetään luentoja, missä etsitään itselle sopivia opiskelutekniikkoja. Lisääntyneisiin keskittymisvaikeuksiin ynnättynä heikot opiskelutaidot, ei nuorten keskiarvo muttei myöskään usko välttämättä riitä hakemaan lukioon. Mielestäni keskiarvorajan pitää olla kuitenkin tarpeeksi korkea, jotta opiskelijalla on edes jonkinlaiset edellytykset lukio-opinnoissa ja kirjoituksissa pärjäämiseen.
Näiden koko maahamme yleistettävien asioiden jälkeen, täytyy katsoa tarkemmin Ylöjärveä, jotta voisi ymmärtää, miksi ylöjärveläisnuoret eivät päädy lukioon. Olen jälleen itse yhdeksäsluokkalainen nuorukainen, jolla on yhteishaku edessä. Vaihtoehtoinani yhteishaussa ovat yleisimmin ammattikoulu sekä Tampereen ja Ylöjärven lukiot. Tampereen lukioihin päätyy opiskelemaan kuitenkin vain 17 prosenttia ylöjärveläisistä nuorista, joten unohdetaan heidät nyt, sillä heidän muina vaihtoehtonaan tuskin on muutenkaan ollut ammattikoulu.
Tämä tilanne on siis hyvin usein ylöjärveläisellä nuorella: ammattikoulu tai oma lukio. Mitkä asiat sitten vaikuttavat ylöjärveläisnuoren näkökulmasta koulutuspaikkaan näiden kahden välillä? Jos en päässyt tai en halunnut jäädä omaan lukioomme opiskelemaan, suuntaan ammattikouluun. Jos olisin tavoitteellisesti Tampereella harrastava nuori, suuntaisin Tampereelle ammattikouluun, jotta voisin panostaa lajiini ajallisesti yhä enemmän.
Jos en haluaisi jäädä enää Ylöjärvelle, jäisi vaihtoehdoksi naapurikuntiemme ammattikoulut. Jos asuisin reippaasti taajama-alueen ulkopuolella, kuten moni ylöjärveläisnuori, hakisin mahdollisimman lähelle kouluun: lukioomme keskiarvon salliessa tai sitten ammattikouluun. Uskon monen tien vievän lopulta ammattikouluun, koska kaikki eivät vain mahdu lukioomme.
Mielestäni ratkaisuna toimisi Ylöjärven lukion opiskelupaikkojen lisääminen, mutta myös jatko-opinnoista puhuminen sekä opiskelutaitojen kehittäminen peruskoulussa. Nuorten pitää saada kuulla monipuolisia näkökulmia lukiosta ja ammattikoulusta oli se sitten vanhemmilta, opoilta, kavereilta, opettajilta tai sukulaisilta. Tiedon lisääntyessä ja opiskelutaitojen kehittyessä yhä useammalla nuorella olisi paremmat valmiudet ja rohkeutta hakea myös lukioon ja ennen kaikkea saada itselle hyödyllisin koulutuspaikka.
ELINA RAUTANEN
