Pian päättyvä talvi on koetellut juniorihiihtäjiä ja heidän vanhempiaan oikein kunnolla. Moni on jo miettinyt, onko lähes lumeton talvi pysäyttänyt hiihtävien lasten kehityksen niin, että harrastuksen vaihto on paikallaan.
Onneksi asia ei ole lainkaan niin mustavalkoinen. Ylöjärven Ryhdin hiihtovalmentaja, itsekin hiihtävien junioreiden isä, Aki Stenman rauhoittelee, ettei mitään ole menetetty yhden huonon talven takia.
– Alle 15-vuotiaiden hiihtäjien tärkeimpiä harjoituksia ovat kuntopohjaa rakentavat kestävyyslenkit, joita pystyy tekemään esimerkiksi Soppeenharjun sulilla rinteillä oikein mainiosti.
– Kunhan sauvatyöntö tehdään kunnolla taakse, eikä kyynärpäitä nosteta, reippaalla sauvakävelyllä päästään aika lähelle perinteisen hiihdon liikeratoja. Enemmän kyse on motivaation ja fiiliksen säilyttämisestä, mutta jos halua on, sellaisella perusharjoittelulla pysyy hyvin mukana, Stenman sanoo.
Hän muistuttaa, että hyvien lumiolojenkin aikana hiihtäjille suositellaan ainakin yhtä juoksulenkkiä viikossa. Se huoltaa lihaksistoa mutta antaa myös toisenlaisia ärsykkeitä kuin hiihto ja terävöittää kuntoa.
Samanlainen vaikutus on myös pallopeleillä, jotka tuovat tärkeää henkistä vaihteluakin. Pelkkä lumisemman ensi talven odottaminen kun jumittaa helposti pään ja syö motivaatiota.
Nuorimmat eivät tarvitse vetotreeniä
Sauvakävely- ja juoksulenkkien yhdistelmällä saadaan siis mainiosti ylläpidettyä ja kehitettyä peruskestävyyttä, joka on hiihtäjän fyysisistä ominaisuuksista tärkeimpiä.
Siinäkin on kuitenkin vältettävä liian matalatehoista junnaamista, jotta kilpailuvauhtia ei tarvitsisi kaivaa liian syvältä sitten, kun numerolapun kanssa pääsee baanalle.
– Porukalla tehtäviin sauvalenkkeihin tulee usein luonnostaan tehoa, koska osa lapsista on sellaisia veijareita, että haluavat mennä pitämään vauhtia esimerkiksi ylämäissä, Stenman naurahtaa.
Sauvalenkillä voidaan tietysti sopia vetovuoroista, mutta improvisioidut vauhtileikittelyt lienevät enemmän nuorison mieleen. Silloin kunkin oma keho säätää tehot oikeille tasoille.
– Varsinaisia vetoharjoituksia en oikein suosittele nuoremmille kuin 14–15-vuotiaille, koska pohjat ovat sitä nuoremmilla junnuilla vähäiset. Vauhtia tulee kilpailujen kautta, sillä niitä kumminkin kertyy talven mittaan aika paljon, Stenman muistuttaa.
Nuoren hiihtäjän on joka tapauksessa hyvä tutustua kuntosaliharjoitteluun, mutta erityisesti huonoina lumitalvina siihen kannattaa paneutua vähintään kerran viikossa. Alaikärajaa ei ole, sillä nuorimmat voivat tehdä hyvinkin monipuolisia lihaskuntoliikkeitä ilman painoja tai laitteita.
Menneinä vuosikymmeninä hiihtäjät tekivät paljon metsätöitä, ja edelleen esimerkiksi halkojen hakkaaminen kirveellä on mitä loistavinta lajivoimaharjoittelua.
– Niin, se tosiaan sisältää paljon samoja elementtejä kuin tasatyöntö: vatsalihakset aktivoituvat, kun kirves osuu puuhun! Stenman innostaa.
Tekniikka korostuu lajiharjoittelussa
Ylöjärveläisjuniorit ovat käyttäneet tänä talvena paljon Tampereen Kaupin tykkilumiratoja, joilla on voinut hiihtää vitostakin.
– Kaupissa pääsee kunnon maastoon ja siten hiomaan eri hiihtotekniikoitakin paljon tehokkaammin kuin Räikän noin kilometrin ladulla, jolla on vain vähän loivaa mäkeä, Stenman vertailee.
Jollei lunta viitsi lähteä hakemaan suksen alle kovin monta kertaa viikossa, lajiharjoittelun laatuun paneutumisen merkitys korostuu.
– Vaihtelevassa maastossa harjoiteltaessa hiihtäjän tekninen taito ja silmä kehittyvät; hän oppii, milloin ja missä rytmiä kannattaa vaihtaa. Se tuo tehoa nousuihin, mutta myös hyvän lähtövauhdin laskuihin.
– Kilpailemisen kannalta vapaan hiihtotavan wassberg-tekniikan omaksuminen jo pienenä on tärkeintä, koska sen merkitys kasvaa jatkuvasti verrattuna ”kuokkaan” ja ”mogreniin”. Wassbergilla mennään jo nuorimpienkin parin kilometrin kilparadasta 30–40 prosenttia, Stenman painottaa.
– Wassbergissa on sekin etu, että keskivartalo saa siinä muihin vapaan tekniikoihin verrattuna erittäin runsaasti toistoja. Se on myös suhteellisen yksinkertainen oppia, koska tekniikka pohjautuu perinteisen tasatyöntöön.
Stenman kiittelee nykypäivän nuorien hiihtäjien teknisiä taitoja varsin hyviksi.
Kehon molempien puoliskojen lihaksia käytetään tasapuolisesti hyväksi, mikä on monelle aikuishiihtäjälle luisteluhiihdossa kovin vaikeaa.
– Junnuille ei kannata ostaa kovin pitkiä sauvoja vapaallekaan, jotta jalkatyö ei jäisi pois. Tekniikka ensin kuntoon ja sitten vähitellen sauvoihin pituutta lisää, Stenman neuvoo.
Comments are closed.