Erityisherkkyys on ominaisuus, josta puhutaan tällä hetkellä paljon. Keskiviikkona aiheesta myös luennoidaan Valossa. Tässä jutussa luennoitsija Janna Satri kertoo, mitä erityisherkkyys on, kuinka yleistä se on, ja mitä hyötyä ja haittaa siitä voi olla.
Valossa keskiviikkona erityisherkkyydestä luennoiva Janna Satri on tietokirjailija, joka on kirjoittanut kaksi kirjaa erityisherkkyydestä, ja myös hänen kolmas kirjansa sivuaa samaa aihetta.
Miksi olet kiinnostunut erityisherkkyydestä?
– Tutustuin erityisherkkyyteen 2000-luvun alkuvuosina. Suomalainen tiedenainen Sylvi-Sanni Manninen tutki aihetta jo 50-luvulla, vaikka ei käyttänyt tätä erityisherkkyysnimikettä. Luin hänen kirjansa Outolintu, erilainen, minkä jälkeen tutustuin häneen henkilökohtaisesti ja kiinnostuin aiheesta.
Oletko psykologi?
– En ole. Opiskelen Tampereen yliopistossa kasvatustiedettä, mutta olen lukenut psykologiaa avoimessa yliopistossa.
Entä oletko itse erityisherkkä?
– Olen. Luulen, että aihe kiinnostaa ihan eri tavalla, jos on itse erityisherkkä tai jo oma lapsi on sitä.
Mitä luulet, miksi erityisherkkyys on tällä hetkellä niin pinnalla?
– Erityisherkkyydelle on nyt annettu nimi, ja moni tuntee aiheeseen henkilökohtaista kiinnostusta, koska saa itsetuntemuksesta apua esimerkiksi kuormittumiseen. Termi selittää esimerkiksi erityisherkän kuormittumista tai sitä, että kokee tuntevansa asiat eri lailla kuin muut.
– Eri lailla tuntemista ei ole helppo kuvailla, koska se voi vaihdella: joku esimerkiksi tuntee syvästi tunteella, toinen erityisherkkä taas kuvailee, että ajattelee asioita pidemmälle kuin muut.
Mistä erityisherkkyys johtuu? Onko se esimerkiksi perinnöllistä?
– Erityisherkkyys on yleensä perinnöllistä.
Moniko ihmisistä on erityisherkkä?
– Yleisenä arviona on, että erityisherkkiä olisi 15-20 prosenttia väestöstä. Mutta tutkimustuloksia on erilaisia. Eräässä pari vuotta vanhassa lapsia ja nuoria koskevassa tutkimuksessa Elaine Aron ja muut tutkijat totesivat, että jopa 30 prosenttia lapsista ja nuorista voisi määrittää erityisherkiksi.
Entä onko erityisherkkyyden yleisyydessä sukupuolieroja?
– Myöskään perustemperamentissa tai persoonallisuuspiirteissä ei ole sukupuolieroja, tai niitä on hyvin vähän. Sukupuolierot näkyvät siinä, että tyttöjen ja poikien on eri kulttuurissa helpompi tai vaikeampi tunnustaa herkkyytensä. Eri kulttuurien vaatimukset, odotukset ja kasvatustavat ovat erilaisia. Eroja on esimerkiksi siinä, miten itkevään tyttöön tai vastaavasti poikaan suhtaudutaan.
– Esimerkiksi Pohjois-Amerikka on yksi vaikeimpia kulttuurialueita erityisherkille pojille, jotka ovat vaikkapa isoissa joukoissa hiljaisia, tarvitsevat omaa aikaa ja tykkäävät esimerkiksi lukea eivätkä pelata amerikkalaista jalkapalloa.
Miten erityisherkkyys näkyy ja mitkä ovat sen hyviä ja huonoja puolia?
– Erityisherkkyys on aistien, tunteiden ja hermoston herkkyyttä. Hyvinä puolina voi olla esimerkiksi se, että on herkkä tunnistamaan muiden tunnetiloja. Osa on luovia, taiteellisia tai molempia.
– Väärässä ympäristössä taas aistit kuormittuvat herkemmin, erityisherkkä ei pääse käyttämään kykyjään tai joutuu elämään epämielekästä elämää.
– Herkkyys on yksilöllistä: osa saattaa olla hyvin ekstrovertteja, eivätkä he tunnista niitä kaikkia samoja herkkyyden piirteitä itsessään kuin introvertit. Erityisherkästä ekstrovertista voidaan ihmetellä, miten sinä voit olla herkkä, kun olet aina menossa, tekemässä ja äänessä.
Onko erityisherkkyyteen testejä?
– On, googlaamalla löytyy Elaine Aronin testi myös suomeksi.
Mitä erityisherkkyyden tunnistamisesta voi seurata?
– Se voi muuttaa suhdetta itseen, ja koko omaa elämäänsä saattaa katsoa eri tavalla ja ymmärtää paremmin. Kokemukseni luentojen ja kurssien pitäjänä on, että moni hakee tietoa myös lapsensa ymmärtämiseen, jotta voisi auttaa erityisherkkää lastaan. Hakija saattaa myös tunnistaa hetken päästä, että on itsekin erityisherkkä.
Jos erityisherkkyys on joskus ongelma, mikä siihen auttaa?
– Herkkyys ei ole sinänsä ongelma, mutta esimerkiksi traumoihin tai muihin ongelmiin voi saada apua aihetta ymmärtäviltä terapeuteilta. Myös kuormittumisen kanssa voi joutua tasapainoilemaan ja etsiä itsehoitokeinoja. Erityisherkkä voi olla töissä tehokas, mutta voi tarvita täydellistä aikatauluttomuutta palautuakseen.
Työväenopiston maksuton yleisluento Erityisherkät ihmiset koulutuskeskus Valossa (A1005 Laine) 22.1. kello 18-20.15.
