Ylöjärven lukion tuore oppilaskunnan puheenjohtaja on oppilasaktiivi silkasta tiedonjanosta. Vaikuttamisen rattaisiin sukeltaminen auttaa ymmärtämään, miten maailma pyörii.
Lukion toista luokkaa Ylöjärvellä käyvä Eevert Vikman ottaa rennon asennon koulutuskeskus Valon nurkkahuoneen penkissä.
Yhtä rennon rauhallisin mielin hän on vastikään istahtanut oppilaskunnan puheenjohtajan pallille.
Toki Vikman tuntee ja kantaa vastuunsa, mutta kuristavana stressipommina hän ei tehtävää näe.
– En tietenkään voi vain jättää asioita tekemättä, mutta ne voi tehdä rennosti, hän hymyilee.
Koulukirjojen pänttäämisen ohelle on luvassa muun muassa oppilaskunnan hallituksen kokouksia, opettajainkokouksiin osallistumista, edustustehtäviä koulun tilaisuuksissa sekä tapahtumien suunnittelua.
– Mutta porukalla suunnittelemme. Annan aika paljon vapautta, joskin minullahan tietysti on viimeinen vastuu. Meillä on kuitenkin hyvä porukka. Teemme hommia aika lailla yksi yhteen, hän sanoo luottavaisesti.
Halu tarttua asioihin
Oppilasaktiivisuus ei ole Vikmanille uusi juttu.
Oppilaskunnan hallituksen penkki poltteli hänen mielessään jo yläasteella, mutta se jäi pojalta tuolloin saavuttamatta.
– Silloin hallitukseen pääsivät kaveriporukoiden kingit, nuorukainen virnistää.
Viime vuonna tärppäsi, kun Vikman pääsi lukion oppilaspäättäjien rivistöön.
Syksyllä opiskelija äkkäsi ajan koittaneen uudelle askeleelle. Silloin kasattiin uutta hallitusta ja edellinen puheenjohtaja väistyi tehtävästään.
– Kukaan muu ei ollut halukas astumaan tehtävään, joten pääsin siihen ilman vaaleja.
Toisin kuin Vikman, moni nuori kokee asioihin vaikuttamisen kaukaiseksi asiaksi, johon tartutaan vasta aikuisiällä, jos silloinkaan. Vikmanin aatokset kulkevat toista rataa.
– Jos jokin asia on huonosti ja siitä valittaa, asiaan pitää myös itse vaikuttaa. Pelkkä valittaminen on väärin, nuorukainen sanoo nojaten perinteiseen ajatuskulkuun.
– Minua kiinnostaa ottaa vastuuta ja kokea, että minulla on vaikutusvaltaa, Vikman kuvaa velvoittavuuden antoisaa kääntöpuolta.
Kun taidot malttaa painaa taskuun nyt, ne ovat siellä vastaisuudessa jo valmiina.
Aktiivi ei voi vetää vain kotiin päin
Ei ole tavatonta sekään, että nuori ei viitsi ryhtyä oppilasaktiiviksi, koska ajattelee lukion hujahtavan hetkessä ohi. Ei ehdi saada kummoisia aikaiseksi, saati päästä nauttimaan saavutetuista eduista itse.
Vikman nyökkää, ettei isoja muutoksia ehdi runnoa läpi parissa vuodessa. Työllä on silti siemenensä.
– Voin edistää asioita niin, että jatkossa muut voivat saada tehtyä niille jotain.
Se, minkä ehtisi saada aikaan nopeastikin, olisi jonkin jo valmistellun asian kaataminen nurin.
Nuorukaisen mielestä aktiivin on nähtävä omaa napaansa kauemmas.
– Eihän vaikuttamista voi ajatella niin, että siitä on vain itselle etua.
Sitä paitsi Vikmanin mieltä kohottaisi, jos jonkin uuden saavuttaminen luettaisiin hänen ansiokseen.
Puheenjohtajan manttelin ylleen vetäneen mieltä ei tällä hetkellä paina mikään asia, joka olisi tyystin poskellaan. Niinpä korjaamisen sijaan nuoren miehen mielessä on uusien mukavien juttujen rakentaminen.
– Valo on uusi rakennus, joten tänne voi ryhtyä luomaan perinteitä. Lukiolaisille ei ole oikein kunnon oleskelutiloja oppilaskunnan huoneen lisäksi, joten sellaisiakin voisin ajaa.
Jos ei lukion lyhyys estänyt Vikmania uhraamasta paukkujaan hallitustyöhön, ei sitä tehnyt nuorukaisen hämeenkyröläisyyskään.
Puheenjohtajasta ei ole kummallista satsata naapurikunnan kouluun.
– Jos minulla on hyviä visioita, se auttaa muita. Ja käynhän itse tätä koulua. Samoin käyvät velipojat ja tutut.
Ylöjärven rajan tuntumassa asuvalle nuorelle miehelle ei ole edes muotoutunut vahvaa hämeenkyröläisidentiteettiä.
– Olen vieraillut enemmän Tampereella kuin Hämeenkyrössä.
Hän myös uskoo, että ajan mittaan kuntaliitokset kuoppaavat Hämeenkyrön, joten on kauaskantoistakin vuodattaa voimia tulevaisuuden ydinalueille.
Oppia ikä kaikki
Toki oppilasaktiivisuudesta koituu henkilökohtaistakin hyötyä. Se ei vain ole niin suoraa kuin jokin konkreettinen läpi ajettu etu.
– Aina oppii asioita. Oppilaskunnan hallituksessa mukana oleminen on kuin yksi kurssi. En ajattele, että siitä täytyy olla juuri nyt hyötyä. Taidot ovat tulevaisuutta varten.
Tutuiksi tulevat esimerkiksi kokouskäytännöt ja keskustelutaidot.
– Oppii, mistä naruista pitää vetää, jotta saa asioita eteenpäin.
Hallituksen aikaansaannokset tuovat myös palautetta, niin hyvää kuin huonoa. Siitä voi ottaa opikseen.
Vikman tuumaa, että vaikka puheenjohtajuus ei saa vaikuttaa opettajien suhtautumiseen, pystyy hän tehtävänsä turvin antamaan itsestään hyvän kuvan luotseilleen.
– Ehkä lukio muistaa minut jostain joskus tulevaisuudessa.
Vikman myöntää, että puheenjohtajuus näyttää kivalta ansioluettelossa. Hän silti vakuuttaa, että hakusessa ei ole vain sulka hattuun. Suoranaista potkua työurallekaan hän ei hae, sillä haaveissa siintävät lääketieteelliset opinnot esimerkiksi poliitikon polun sijaan.
Toki poliittisten ja vaikuttamiseen liittyvien kiemuroiden ymmärtäminen auttaa lääkärinkin työssä. Tajuaa, miten hallinnon rattaat pyörivät ja mitä ympärillä tapahtuu.
Vikmanin aktiivisuuden taustalla onkin sisäinen kiinnostus yhteiskuntaan.
– Tavallaan se on harrastus. Jos motivaatiota vain riittää, kannattaa vetää itselleen tietoa niin paljon kuin jaksaa. Haluan tietää, miten kaikki toimii.
Neuvoja saava navigaattori
Nuorukaisen ei ole tarvinnut hypätä uusiin saappaisiinsa ihan ummikkona.
Hallituksen riveissä istuessaan hän oppi paljon sivusta seuraamalla.
– En olisi puheenjohtajaksi lähtenytkään, jos en olisi ollut sitä ennen vuotta hallituksessa.
Edellinen puheenjohtaja on opastanut Vikmania tehtävän saloihin.
– Hän on tavallaan konsultti. On hyvä, kun tietää, keneltä kysyä.
Kaikkea puheenjohtajankaan ei tarvitse tietää.
– Lukiolaki olisi tietysti hyvä osata, mutta sitäkin voi lukea tarpeen mukaan. Hallituksessa puolestaan on nuorisovaltuuston jäsen, joten häneltä saan sen puolen asiaa. Minun tehtäväni on lähinnä organisoida asioita ja jakaa tehtäviä muille. Minun täytyy myös katsoa, että hommat tehdään, sekä tehdä oma osuuteni niistä. Tavallaan toimin navigaattorina.
