Elovainolla toimipistettään pitävän Akkumestarin yrittäjä Tapani Jylhä on ollut aikaansa edellä jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Jo tuolloin akkujen parissa puuhannut mies ihastui Fiatin sähköautoon, joka oli ollut aiemmin mainos- ja testiautona.
Akkuliikettä Jyväskylässä pitänyt Tapani Jylhä kohtasi 1980-luvun loppupuolella harvinaislaatuisen ajoneuvon, josta silloinen omistaja Pakkasakku Oy oli hankkiutumassa eroon.
Vaaleansininen Fiat Electricar oli auto viimeisintä huutoa ja oikea harvinaisuus sähkökäyttöisen moottorinsa vuoksi, mikä sai Jylhän säälimään auton kohtaloa. Niinpä Jylhä teki autosta ostotarjouksen ja pelasti sen romutukselta.
Mutta halvaksi se ei tullut. Jylhän säästämä vuoden 1991 tosite autoveron maksamisesta kertoo, että sähkö-Fiatin vero puolen vuoden ajalta maksoi jopa 943,50 markkaa.
– Ei tuollaista autoa halunnut kukaan, sillä se vero nosti auton kustannuksia älyttömästi. Säälistä pelastin sen ja ajattelin, että on hienoa olla edelläkävijä. Katsastuksessakin miehet kerääntyivät ympärille katsomaan, että mikä vehje tämä on, Karstulan automuseossa nykyään Electricariaan säilyttävä Jylhä kertoo.
Näppärä kaupunkiauto
Jylhä tietää, että 1980- ja 1990-lukujen taitteessa sähkö-Fiateja oli käytössä ainakin Postilla ja Imatran Voimalla.
Hän ihmettelee, miksi juuri italialainen Fiat on kuljetettu Amerikkaan asti, jotta se saadaan muokattua sähköautoksi.
– Monta kertaa olen ajatellut, että olisivat nyt tehneet sähköauton mieluummin vaikka Chevrolet’sta.
Sähkö-Fiatin ketteryys kaupungissa teki kuitenkin Jylhään vaikutuksen. Hän käytti autoa pääasiassa yrityksen mainostamiseen ja juoksevien asioiden hoitamiseen.
– Kävin sillä pankissa ja hoitelin muita yrityksen asioita. Se kiihtyi hyvin ja oli kätevä kaupunkiauto, sillä yhdellä latauksella pääsi 60–80 kilometriä. Autoa ladattiin ihan normaalilla pistokkeella.
Jylhä sanoo miettivänsä silloin tällöin auton ottamista takaisin käyttöön.
– Se olisi kiva kesäauto. Sen huoltaminen ajokuntoonkin olisi helppoa, sillä sähkömoottori ei vaadi paljoa.
