Entinen maajoukkuetason jalkapallomaalivahti, ylöjärveläinen Harri Holli päätti pitkän ja kunniakkaan uransa Teivossa ravipelejä järjestävän Pohjois-Hämeen Hippoksen johtokunnassa tammikuun alussa.
Hopa tunnetaan ravibaanoilla, urheiluareenoilla, turuilla ja toreilla intohimoisena urheilumiehenä ja lojaalina persoonana, joka laittaa itsensä täysillä likoon kulloisenkin tavoitteen hyväksi.
Harri Holli vaikutti ja työskenteli Pohjois-Hämeen Hippoksen johtokunnassa 15 vuoden mittaisen taipaleen.
Mutta mistä ylöjärveläisen kiinnostus raviurheiluun aikoinaan kumpusi?
– Pelasin IK Bragen maalivahtina 1970-luvun alussa. Pelikaverini pyysivät minua mukaan Rättvikin raveihin. Kun innostuin lajista tosissani, jatkoin pelaamista talviaikaan läheisellä Rommen kaviouralla.
Kun jalkapallomolari palasi Suomeen, ravi-innostus sen kuin jatkui vain.
– Jatkoin pelaamista Lahden Reippaassa. Siihen aikaan raveissa järjestettiin julkkisten Leka-ajo. Satuin vielä voittamaan kyseisen lähdön. Fiilikseni olivat katossa. Ajattelin, että tämähän on helppoa, Holli muistelee.
Leka-ajon voitto merkitsi sitä, että ylöjärveläisen raviura lähti lentoon.
– Päätin seuraavaksi mennä ohjastajien c-korttikurssille ja pääsinkin siitä läpi.
– Nyt korttini ei tosin enää ole voimassa. Säälin hevosia sen verran, Hopa leukailee.
Sandbergin Eetu värväsi mukaan
Ylöjärveläisen ura Pohjois-Hämeen Hippoksen johtokunnassa käynnistyi toisen tunnetun ravimiehen suostuttelemana.
– Sandbergin Eero pyysi minua johtokuntaan mukaan. Ideana oli lähinnä se, että toimisin markkinointitehtävissä Teivon hyväksi.
Markkinointia Hopa on toden totta tehnyt kaikki johtokunnassa viettämänsä vuodet. Hän kokee silti, ettei ole päässyt näyttämään kynsiään aivan leijonan lailla.
– En oikein koe, että olisin saanut tehdä sitä, mitä olisin halunnut. Raviradan johtokunnissa on ollut vallalla hiukan omalaatuinen ajattelumaailma, Holli harmittelee.
Teivon edellisissä Kuninkuusraveissa noin kaksi ja puoli vuotta sitten ylöjärveläinen pääsi kuitenkin näyttämään parasta raviosaamistaan.
– Vastasin Kuninkuusravien ravitorin markkinapaikkojen myynnistä. Välitin myös yhden hotellin täyteen kunkkarivieraita, urheilumarkkinoinnin kokenut sotaratsu summaa.
Pyörät pyörivät sittenkin
Suomalainen raviurheilu on elänyt viimeisen kahden vuosikymmenen ajan suuressa rakenteellisessa murroksessa.
Harri Hollin mielestä kotimaisen raviurheilun tilassa on jotakin positiivista, mutta silti kokonaisnäkymä ei ole kovin kehuttava kenenkään toimijan kannalta – pelaajia lukuunottamatta.
– Hyvä asia on se, että kilpailuja edelleenkin ajetaan. Pelaajalla on taivas auki. Kotimaassa totopelin vaihdosta noin 60–70 prosenttia pelataan netissä. Digiaika on mahdollistanut sen, että voi pelata joka puolelle maailmaa: Ruotsiin, Ranskaan tai vaikkapa Etelä-Afrikkaan.
Tapahtumia järjestävien kotimaisten raviratojen kannalta tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista.
– Ratojen näkökulmasta tilanne on raskas. Niiden pitäisi saada netissä pelattavasta vaihdosta suurempi prosenttiosuus palkkioksi ravien järjestämisestä kuin nykyään. Ainakin prosentin tulisi olla suurempi, kun ravirata on järjestävänä tahona eli totopelin kohderatana.
– Ongelma on juuri siinä, että kun tuloja ei tule juuri mistään muualta kuin pelistä, Harri Holli havainnollistaa.
Ennen hyvä, tänään latteaa
Ylöjärveläinen kritisoi raviväkeä yleisellä tasolla haluttomuudesta muuttua tai tehdä muutoksia.
– Toivoisin enemmän positiivista ajettelumaailmaa raviurheilun sisälle. Laji makaa liiaksi menneessä. Katseen pitäisi olla eteenpäin, Harri Holli tsemppaa.
Ylöjärveläinen uskaltaa laittaa itsensä peliin uusien ideoiden suhteen.
– Hevoset voisivat tulla lätkäpelaajien tyyliin areenalle portista sisään kuuluttajan hehkuttaessa valjakon saavutuksia. Pitää muistaa, että ihmiset haluavat kokea elämyksiä.
– Ravitapahtuma ei varsinaisesti houkuttele paikalle uutta väkeä, vaikka meillä on syntynyt muutamia hevoskimppoja raviliigahankkeen myötä. Uusia pelaajia pitäisi saada joka kuukausi lisää, Holli muistuttaa realiteeteista.
Yksi ajatus nurkkakuntaisuuden vähentämiseksi on sallia hevosurheilun rantautua raviradoille nykyistä laajemmassa katsannossa.
– Meidän raviurheilijoiden pitäisi antaa hiukan periksi ja ottaa raviradalle myös ratsuja. Ehkä Teivoon ei tarvitse rakentaa välttämättä mitään maneesia, mutta yhteinen ravi- ja ratsastusmaailma voisi piristää myös raveja, ylöjärveläinen ehdottaa.
Vaikka Harri Holli onkin nyt vetäytynyt Pohjois-Hämeen Hippoksen johtokunnasta, sama sukunimi jatkaa siellä edelleen. Hollin poika Henri aloitti johtokunnassa vuodenvaihteessa.
Reilu kolmekymppinen Henri Holli on työskennellyt jo pitkään ravien parissa muun muassa kilpailutuomarina ja ravilähetysten video-ohjaajana.
Millä mielin maestro Harri Holli jättää tehtävänsä nuoremmalle polvelle?
– Tietysti mieleni on hiukan haikea, mutta toisaalta olen helpottunut, kun olen saanut oman osuuteni maaliin. Nuoremmat ymmärtävät nykymenoa vanhoja paremmin.
– Olen saanut lajin parista myös paljon ystäviä. Elämä jatkuu, ja pelaan tietysti totoa edelleen.
Teivosta Ylöjärven maamerkki?
Pohjois-Hämeen Hippoksen aktiivitoiminnasta sivuun siirtynyt Harri Holli toivoo, että rata koettaisiin Ylöjärvellä enemmän omaksi maamerkiksi, vaikka se onkin Tampereen kaupungin omistuksessa.
– Teivo kannattaa omia Ylöjärvelle, vaikka kyltissä ei luekaan Ylöjärven Teivo. Rata voi tehdä tunnetuksi myös kaupunkia.
– Kun viestintäyhteys Teivon ja ylöjärveläisyrittäjien välillä saadaan tiiviimmäksi, tulevaisuus voi olla hyvä, ylöjärveläinen pohtii.
