Suomen taiteen kultakauden mestareihin lukeutuva kuvanveistäjä Ville Vallgren sai maanmiehensä ja -naisensa vääntämään toden teolla peistä vuonna 1908, jolloin alastomuudellaan räväyttänyt Havis Amanda ilmestyi Helsingin Kauppatorin laidalle. Historiallisista romaaneistaan kuulu kirjailija Milja Kaunisto innostui kovin Pariisin Ville -korkonimen saaneesta taiteilijanerosta päästyään selville miehen eloisuudesta ja hurmaavaisuudesta. Ranskassa iloisesti viihtynyt monilahjakkuus antaa punaisen langan pian ilmestyvälle Tulenpunainen kabaree -teokselle, jota kirjoittajansa pitää herkullisena keitoksena rehevää ajankuvausta, ruumiillista riehakkuutta ja kohtalokkaita mysteereitä.
Kirjailija Milja Kaunisto on uppoutuneena ensi vuonna suomeksi ja englanniksi ilmestyvän seksuaalisuuden historiaa käsittelevän jättiromaaninsa kirjoitusurakkaan. Teoksen työnimenä on Avaimenreikä.
Etelä-Ranskan maaseudulla elävä Kaunisto odottaa parhaillaan kustantajaltaan lämpimäiskappaleita Tulenpunainen kabaree -teoksestaan. Se on kirjoittajansa seitsemäs historiallinen romaani.
Kaunisto on tehnyt erittäin antoisan ja värikkään aikamatkan taiteilijoistaan kuulun Pariisin elämänmenoon 1900-luvun alkupuolelle suomalaisen kuvanveistäjäneron Ville Vallgrenin jalanjälkiä seuraten. Pariisin Ville -korkonimen saanut maailmanmies palvoi naisten kauneutta pitäen rakastamansa vaimon ihastelun kunniatehtävänään.
– Eloisa ja hauska Vallgren ei ollut gigolo, kirjailija korostaa.
Veijaritarina sanan koko merkityksessä
Synnintekijää, Kalmantanssia, Piispansormusta, Luxusta, Corpusta sekä Statusta synnyttäessään Milja Kaunisto on oppinut syyn ja seurauksen lainalaisuudet.
– Ville Vallgren varttui iloluontoiseksi äitinsä ja isänsä hoivissa Porvoossa. Kaupunginlääkäri Georg Wallgren ja Emilia Ottelin viettivät elämää, jossa vahvalla sijalla olivat ilo ja taide. Tässä kodissa osattiin juhlia. Elämänpiirissä oli monta värikästä sukulaista. Elämä oli siis pienestä pitäen sävyisää.
– Pariisiin vuonna 1877 muuttanut taiteenopiskelija kotiutui ja juurtui ripeästi ranskalaiseen elämänmenoon. Suomalainen nuorukainen vapautti eloisuutensa, luovuutensa sekä viettinsä kypsyen siksi kansainvälisesti tunnustetuksi mestariksi, jonka mekin tunnemme, Kaunisto muistuttaa.
Suuri yleisö liittää aina Ville Vallgrenin nimen Havis Amandaan. Kuvanveistäjän käsissä myös syntynyt massiivinen Topelius ja lapset -luomus ei ole yhtä koukuttava kuin alastomuudestaan kuulu Kauppatorin kaunistus.
– Vallgrenin taiteen pääaihe oli lähes poikkeuksetta naisen vartalo, taiteilijan palvonnan elämänikäinen kohde, Kaunisto tiivistää.
– Kuvanveistäjä oli niin paljon iholla leimahduksiensa ansiosta, että hän kykeni vangitsemaan kauniimman sukupuolen tenhon töihinsä. Lisävauhtia antoivat absintti ja Vin Mariani, joita luovuutensa herkkyydessä olleet taiteilijat mielellään nauttivat.
Kaunisto kuvaakin Pariisin pahamaineisen naisvankilan vartijakokelaan Albert S. Grosjeanin ja taiteessaan voimakkaasti edistyvän Ville Vallgrenin vaiheiden ympärille rakentamaansa romaania todelliseksi veijaritarinaksi.
– Toki tämä on vahvasti myös historiallinen kertomus, hän lisää.
Kauniston mukaan jo Montmartren kabareiden tulipalot soivat ruudinherkän yhteyden hänen mielikuvituksensa laukkaamiselle.
– Pariisin maailmannäyttely avasi näkymän silloin uuden maailman kaoottiselle kartalle.
Yksityiskohdat suolana
Eurooppa oli isosti uuden edessä vuodesta 1900 lähtien.
Tarkkasilmäinen Milja Kaunisto on huomannut kaikki pienimmätkin ajanmerkit, jotka kertoivat maailman rajusta muutoksesta. Silloin alkoi teknologian vallankumous, jonka synnyttämä jättiaalto on pyyhkäissyt jokaisen elämänpiirissä olevan todellisuuden ylitse.
Romaaneja kirjoittava ja musiikkia suoltava Kaunisto pitää Suomen kannalta arvokkaana sitä, että suomalaiset taiteilijat lähtivät maailmalle, pääasiassa Pariisiin. Kulta-ajan taiteilijat loivat vahvan identiteetin, jota muu maailma vielä nykyäänkin kumartaa.
– Suomen taiteen nousu tapahtui Pariisissa, Kaunisto alleviivaa.
1900-luku toi tuoreet poliittiset aatteet. Pariisissa koettu tuhopolttojen sarja kertoo siitä, että historian totunnaiset sivut haluttiin tuhota tuhkaksi.
– Kehitin tapahtumista, sattumuksista ja ilmiöistä isomman puoleisen poliittisen kuvion romaaniini.
Ville jätti ison jäljen
Ville Vallgrenin (1855-1940) monipuolinen elämä on hyvin dokumentoitu. Mies huolehti itse siitä, että hänen elämäntyönsä ja muistonsa elää monessa muodossa.
– Kuinka moni muistaa, että Vallgren kokosi kulinaristien rakastaman keittokirjan?
Lieden äärellä viihtyvä Kaunisto päättelee Vallgrenin ulottaneen taiteellisuutensa myös ruoan moni-ilmeiseen maailmaan.
Vallgren kiteytti elämänsä itse kynäilemiinsä muistelmiin. Kauniston mielestä sanavalmis Pariisin Ville ei ollut narsisti vaan kertakaikkisen armoitettu sananmestari.
– Ville tunnetaan vitsiniekkana. Hän suosi maittavia aterioita ja juomia. Veistäjä nautti pidetyn seuramiehen maineestaan; urho uskalsi ihastua sumeilematta kaunottariin kokien flammoja, liekkejä sekä roihahduksia.
Kaunisto luonnehtii Vallgrenia poikkeuksellisen avoimeksi persoonaksi.
– Hän ymmärsi hyvän taiteen päälle, ja hän eli koko sydämestään taiteelle.
Vallgrenin koskettavat veistokset tervehtivät ihmisiä niin Ateneumin julkisivun taiteilijamuotokuvissa kuin lukuisia suurmiehiä kunnioittavissa patsaissa: Mikael Agricola, Uno Cygnaeus, Torkkeli Nuutinpoika, Albert Edelfelt…
