Ylöjärven lukiolaiset kiersivät perinteiseen tapaan vanhusten, lasten ja muiden kaupunkilaisten ilona viime perjantaina.
On tavallinen perjantaiaamu Ylöjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Hoitajat kiertävät huoneesta toiseen potilaiden luona. Osa potilaista istuu televisiohuoneessa aamusarjojen äärellä.
Äkkiä tunnelma muuttuu tyystin. Harras rauha ja hämärä valon pilke laskeutuvat tilaan.
Lucia-kulkue on saapunut sairaalan väen vieraaksi.
Kauhallinen iloa arkeen
Kulkue lipuu hitain askelin pitkin käytävää ja laulaa tuttuja veisuja.
Se piipahtaa potilaiden huoneissa, jotta kukin saa palan laulun iloa lähelleen.
Sävelten lomassa kulkijat antavat yleisölleen itse tekemiään kortteja.
– Onpa mukavaa saada kortti, minulla kun ei oikein ole enää ketään, joka niitä lähettäisi, yksi potilaista riemuitsee.
Hymy hänen kasvoillaan kertoo paljon.
– Oli kiva, kun kulkue kävi. Heidän tulonsa oli minulle iso yllätys, potilas Heikki Sarvijärvi hymyilee.
Tv-tilassa istuva Aila Virtanen iloitsee esityksen jälkeen, että laulajat kiersivät käytäviä moneen otteeseen. Laulua riitti kunnon toviksi.
– Olen itse kaksikielinen, joten tykkäsin, että tytöt lauloivat myös ruotsiksi, nainen myhäilee.
Virtanen uskoo, että sairaalaympäristössä harras lauluhetki on iso ilo yleisölleen.
– Varmasti se antaa paljon, vaikka tuokio olikin vähän aikaisin ja kaikki eivät olleet pystyssä, hän tuumii.
Hoitaja Elisa Kling on iloinen, että laitoksessakin olevat saavat palasen joulua.
– Täällä joulun vietto ei ole samanlaista kuin muualla, hän selittää.
– Kulkueen vieraillessa tunnelma on kovin herkkä. Joka vuosi on sama juttu: minua alkaa aina itkettää, hoitaja Soile Rantanen lisää.
Kehuja saavat myös veisaajien laulutaidot. Kling huomauttaa, että on ihan toista kuunnella akustista musiikkia kuin radion säveliä.
Hymyt, hymähdykset ja kiitoksen sanat kertovat yleisön mielihyvästä.
– Vaikka potilaat eivät aina pysty ilmaisemaan itseään, heistä näkee, että he pitävät kulkueen käynnistä, Rantanen sanoo.
Lucia-tuokio ei ole vain yleisön ilo, vaan se nostaa lämmön myös esiintyjien rintaan.
– Itsellenikin tulee hyvä mieli, kun näen, että toiset nauttivat, Luciana asteleva Juulia Fred sanoo.
Kulkueen jäsen Mirka Toivonen tuumaa, että esiintyminen tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja koulunkäyntiin.
Karita Ollila huomauttaa, että esiintyminen yhtenä päivänä on pieni vaiva. Se ei sotke arjen juoksua.
Lucia-perinne on auttamisen symboli
Kulkueen kierros on ollut pitkään perinteenä niin Ylöjärvellä kuin muuallakin Suomessa.
– Mielestäni Lucia-perinne kuuluu kouluun. Koulun pitää näkyä yhteisessä kaupungissa. Kulkueen vierailu on loistava tapa tuoda ihmisille joulutervehdys, Ylöjärven lukiossa ruotsia opettava Sisko Harkoma perustelee tapaa.
Hän lisää, että kulkue tarjoaa myös nuorille mahdollisuuden nähdä eri oloissa eläviä ihmisiä.
Laulajien mielestä perinteet tuovat juhla-aikaan turvallista tuttuuden tunnetta.
– Nykymaailma on niin hektinen, että rauhoittaa, kun on jotain, joka on säilynyt pitkään, Veera Varis miettii.
Niin opettajan kuin laulajien mielestä alkujaan katolisen pyhimyksen kunniaksi syntynyt tapa istuu Suomeen hyvin.
– Vaikka Suomi ei olekaan katolinen maa, kuulumme kuitenkin samaan uskontoon kuin katolilaiset. Ja kun luterilaisuudessa ei ole paljon tällaisia tapoja, on kiva saada vähän sellaisia, Varis pohtii kulkueen näyttävää luonnetta.
Opettaja huomauttaa, että perinteen katolinen sävy on muuttunut niin, että marttyyritarina on hiipunut taka-alalle.
– Nykyään kulkue on pikimmin pyyteettömän auttamisen symboli, hän sanoo.
– Jouluhan on hyvän tahdon juhla, Variskin toteaa.
Myös valon tuominen on olennainen osa perinnettä, ja sitä laulajat ja opettajakin pitävät tavan olennaisena ytimenä.
– Tämä istuu pohjoiseen pimeyteen loistavasti, Harkoma sanoo.
Tästä haaveiltiin jo lapsuudessa
Jokainen kulkueen jäsen myöntää, että esiintyminen tuo pikku perhosia vatsan pohjalle.
– Mutta on se myös vapauttavaa – olemme kuitenkin harjoitelleet aika pitkään, Ollila lisää.
Varis liikuttuu yleisön reaktioista:
– Kun näkee jonkun mummon olevan tippa linssissä, itsellenikin tulee haikea olo. Tajuan, kuinka yksinäisiä katsojat voivat olla.
Lauluporukan iloa ylentää hyvä yhteishenki. Esiintyjät ovat eri luokka-asteilta, mutta he tutustuivat nopeasti harjoituksissa.
Lucia-kulkueeseen pääsy ja varsinkin Lucian kruunuun sonnustautuminen ovat monen tytön unelma. Ylöjärveläisneidotkin myöntävät haaveilleensa kynttilä kädessä laulamisesta.
– Kun ala-asteella näin kulkueen ensi kertaa, ajattelin, että oi, kunpa minäkin olisin tuossa, Ollila muistelee.
Fredille itse kulkueeseen pääseminen oli tärkeämpi juttu kuin Lucian saappaisiin astuminen.
– Mutta on toki kivaa olla Luciana. Se on huipennus, aiemminkin kulkueessa esiintynyt laulajien keulakuva sanoo.
Edes kylmä ei kiusaa hyväntuulista joukkoa.
– Taksi tulee oven eteen, Linda Riuttala perustelee naurahtaen.
Iloa sitä eniten kaipaaville
Kulkue pysähtyy viidellä etapilla.
Sairaalalta matka jatkuu Nummikodille, Kyläsepän päiväkodille, kirjastoon ja ravintola Keitaalle.
Kaksi ensimmäistä sekä viimeinen ovat kulkueen vakiokohteita. Joka vuosi listalla on myös jokin päiväkoti.
– Yritämme, että joka vuonna olisi jokin vaihtuva kohde, jonne kaupunkilaiset voivat tulla. Tänä vuonna se oli Leija, Harkoma selittää.
Kohteiksi valitaan paikkoja, joiden ihmiset eniten kaipaavat valoa päiväänsä. Keitaalla kulkue saa aterian.
Reitti pidetään lyhyenä, jotta se ehditään kulkea koulupäivän aikana. Saa sitten Luciakin levähtää.
