Siivilleen nousevien kevätperhosten alkutaival on rankka

Valon määrä ja auringon lämpö saa monet lajit virkoamaan talven kylmyydestä. Monet kasvit, kuten sammalet aloittavat kasvunsa heti ensimmäisillä paljastuvilla pälvillä. Samoihin aikoihin, kun muuttolinnut palaavat Suomeen myös ensimmäiset perhoset nousevat siivilleen.
Todennäköisesti ilmastonmuutos on ollut suurin syy neitoperhosen vakiintumiseen myös Ylöjärven luontoon. Vielä 1970-1980 luvuilla neitoperhonen oli Ylöjärvellä satunnainen vaelluslaji, jota saapui eteläisistä naapurivaltioista.

Jo maaliskuussa osa yökkösistä on lennossa. Lämpöisesti porottava aurinko saa jo huhtikuussa
myös osan päiväperhosista liikkeelle. Ravintoa on lumisessa maassa vielä varsin vähän. Perhoset etsivät itselleen mesiaterian muun muassa pajujen ja ensimmäisien leskenlehtien kukinnoilta.

Kovien yöpakkasten ajaksi perhosilla on kyky vaipua uudelleen horrokseen. Talvehtivia perhosia on varsin vähän ja keväällä monet perhoset ovat rähjäisessä kunnossa. Niiden värit ovat haalistuneet ja ne eivät elä enää kovinkaan kauan.

Huhtikuussa lentelevät jo ensimmäiset sitruunaperhoset, suruvaipat, nokkosperhoset ja
neitoperhoset. Ne asettuvat kannolle tai kivelle ja levittävät siipensä levälleen. Perhoset ovat tällöin helppoja saaliita linnuille, mutta niiden on tärkeää saada mahdollisimman paljon talteen auringon lämpöä.

Alkukeväällä on perhosia liikkeellä varsin vähän. Suurin osa perhosista ja niiden toukista on syksyllä katsellut itselleen talvehtimiskolon maasta. Vasta kun lumi sulaa, pääsevät talvehtivat perhoset tai toukat paistattelemaan kevätauringossa.

Varsinkin nokkosperhonen on mieltynyt puupinoihin ja ulkorakennuksiin, joten se on yleisimpiä päiväperhosia keväällä.

Ensimmäiset perhoset ovat karaistuneita ja ovat siivillään jo lämmön noustessa asteen pari plussan puolelle.