Kohtuus ja moraali

Tavallinen suomalainen on kovin ymmällään maailman menosta.
Moni koittaa selittää itselleen, mitä kohtuus merkitsee. Käsite on venynyt viime viikkojen palkka-, luontaisetu- ja palkitsemiskäytäntöjen uutisointia seuratessa.
Mikä moraali? kyselevät useat, jotka koittavat riippua kynsin ja hampain kodeissaan oppimissa hyvissä tavoissa sekä kestävissä arvoissa.
Kaiken kukkuraksi kansalaiset ovat saaneet kokea ylimielisyyttä ja välinpitämättömyyttä. ”Kateelliset ruikuttavat, kun joku osaa pyytää ja nauttia ruhtinaallisista etuisuuksista.”
Monella yhteiskunnan osa-alueella sattuu ja tapahtuu. Poliitikot ja heidän tekemisensä ovat olleet jo pitkään tiedossa. Arvostus ja luotto ovat karisseet pohjalukemiin.
Poliisi on säilyttänyt pitkään vakaan aseman kansalaisten käsityksissä luotettavana ja oikeudenmukaisena. Sekin instituutio on saanut viime aikoina runsaasti säröjä, joten  vakuuttavuus oikeuden toteutumisesta on valunut hiekkaan.
Koko yhteiskunta natisee vaarallisesti liitoksissaan. Joka puolella heikennetään oloja ja ajetaan alas heikko-osaisten niukkaan elämänpiiriin kuuluvia asioita.
Kansakunta jakaantuu vauhdilla kahteen selkeään osaan: rutiköyhiin ja upporikkaisiin.
Kuilun paisuminen johtaa siihen, että hyvätahtoisenkin kansalaisen pitkä pinna pettää. Esimerkiksi nälkä ajaa oman käden oikeuden käyttämiseen.
Ahneus johtaa mädännäisyyteen. Yhteiskuntaa pystyssä pitävät rakenteet murenevat. Veli ryhtyy veljeään vastaan. Yhtenäisyys vaihtuu pedolliseksi sudenomaisuudeksi.