Tampereen seudun työväenopiston kursseja järjestetään myös luokkatilojen ulkopuolella. Kahvilassa rento ilmapiiri kannustaa avoimeen keskusteluun ja luovuus voi sitä myöten lähteä aivan uuteen suuntaan.
Tampereen seudun työväenopiston kursseja järjestetään myös luokkatilojen ulkopuolella. Kahvilassa rento ilmapiiri kannustaa avoimeen keskusteluun ja luovuus voi sitä myöten lähteä aivan uuteen suuntaan.
Sukkapuikkojen kilinää ja kahvittelua Pohjois-Kurussa.
On lauantai-iltapäivä. Luoteen kylän entisen koulun iso sali täyttyy iloisesta jutustelusta. Koulu on nykyisin Tarja Riskilän koti ja siellä kokoontuu työväenopiston käsityökahvila. Jokaiselle kokoontumiskerralle keitetään kahvit ja teet, ja tuodaan leivonnaisia.
Käsityökahvila on matalan kynnyksen kurssi. Sitä ohjaa Elon alueella Eijan Kudontaputiikkia pitävä Eija Hyvärinen. Kurssi kokoontuu 20 kertaa lukuvuodessa.
– Ideoimme yhteistuumin. Täällä jokainen tykkää tehdä omia juttujaan. Nämä tykkäävät kauheasti tehdä sukkia, Hyvärinen kertoo ryhmästä.
Ja sukkia on toden totta syntynyt. Saimi ja Tarja Kuusilinna esittelevät erilaisia kauniita villasukkia. Tarja Kuusilinna kutoo silkkimerinovillalangasta spiraalisukkaa, jossa ei tarvitse miettiä kantapäätä. Hän kertoo, että inspiraatiota saa langoista, muiden tekemistä töistä ja lehdistä.
Jutustelua kutimen ääressä
Työväenopisto seuraa valtakunnallisen Taito-järjestön vuosittaisia teemoja.
– Nyt on kudonnan vuosi. Minulla on kudontakehyksiä ja koitin saada tänne kudonnan inspiraatiota. Itse kudon mattoja, Hyvärinen sanoo ja kertoo, että kudontakehykset ovat tulleet uudelleen muotiin.
Annikki Suojärvi aloitti tammikuussa kudontakokeilun langoilla ja nyt solmutekniikalla tehty työ on valmis.
Idea käsityökahvilasta sai alkunsa kyläkirppiksellä Riskilän ja Kuusilinnan keskustelusta, jonka työväenopiston apulaisrehtori sattui kuulemaan. Hän lupasi naisille kurssin, jos nämä saisivat sille osallistujia.
Käsityökahvila lähti käyntiin tammikuussa 2015. Kahvilan sosiaalinen funktio onkin kylällä tärkeä.
– Juttua piisaa. Joskus kun tulee hiljainen hetki, niin ihmettelee, että mitäs nyt. Kaikki keskittyvät vain työhönsä, Riskilä ja Hyvärinen kertovat hymyillen.
Sanataidetta aamiaisella
Sanataideaamiainen kokoontuu Liikekulmien Miss Adassa. Kurssilaisille on varattu oma, muusta ravintolasta erillinen tila, jossa he voivat rauhoittua kirjoittamiseen yhteisen pöydän ääressä. Kurssin voi aloittaa kahvilla ja aamiaisella. Opettaja alustaa päivän teeman, sitten kirjoitetaan ja luetaan oma teksti muille.
– Tämä kurssi virittelee kirjoittamista, toimii vertaistukena ja esittelee sanataiteen lajeja ja keinoja. Se sopii aloittelijoille kuin enemmänkin kirjoittaneille, kurssin ohjaaja Mia Lempinen kertoo.
Haastattelupäivän teemana ovat onomatopoeettiset runot. Aluksi kurssilaiset kuuntelivat erilaisia ääniä: tuulta, vuohen ääntelyä ja linnun laulua, ja kirjoittivat äänien pohjalta runon. Lempinen on myös jakanut sanalistan, jossa on vinkkejä. Kurssilaiset lukevat kirjoittamiaan runoja ääneen. Niissä vilahtaakin sanoja ja ilmauksia kuten ”shhhh!”, ”jyns” ja ”lirisee”, jotka jäljittelevät sitä, miltä asia kuulostaa.
– Jakaminen on tosi tärkeätä. Se on osa tätä, toteaa Annukka Laine ja sanoo, että muiden teksteistä saa uutta näkökulmaa ja oppia.
Ensimmäinen Suomessa
Lempisen vetämä sanataideaamiainen on ensimmäinen laatuaan koko maassa. Idean siihen hän sai sanataideohjaajakoulutuksessa.
– Kirjoittamista voi kokeilla helposti ja rennosti kahvin ja teen tai syötävänkin äärellä. Tämä mahdollistaa helpomman kohtaamisen. Luovempi tila alkaa ehkä nopeammin, kun ollaan kahvilassa ja kokoonnutaan yhteen. Luokkatila tuo helposti vähän jäykkyyttä, Lempinen kertoo.
– Kirjoittamisessa pitää olla joku punainen lanka. Se syntyy yleensä kun saan jonkun vinkin. Mia on hyvä antamaan vinkkejä, Maarit Kukkonen sanoo.
Hän kertoo, että on avartavaa nähdä ja kuulla miten erilaisia kirjoituksia he tekevät opettajan antamasta samasta ideasta.
– Tässä tulee sellainen hyväksyvä ilmapiiri, hän jatkaa. Seuraavaksi kerraksi Lempinen antaa tehtäväksi kirjoittaa rap-tekstin.
– Se tuntuu vaikealta. Se on niin ulkopuolella minun elämääni. Sehän tässä on arvokasta, että meillä on tosi hyvä opettaja ja nämä uudet, toisenlaiset näkökulmat ovat hyvää aivovoimistelua, Annukka Laine sanoo.
On helppo huomata, että näiltä kursseilta saa teoreettisen opin ja kahvin lisäksi iloa, ideoita ja varmuutta.