Keskustelut patsaista ja muistomerkeistä on noussut puheenaiheeksi viime viikkojen aikana, niin mediassa kuin kansalaistenkin keskuudessa. Syynä on lähinnä olympiavoittaja Matti Nykäsen poismeno. Merkittävät ihmiset ja tapahtumat ansaitsevat tulla muistetuksi myös konkreettisesti. Monilla on tietysti oma näkemys siitä, kuka on merkittävä henkilö. Yleisin tapa merkkihenkilöiden muistamiseen on hankkia hänelle muistomerkki.
Ihmisillä on monenlaisia näkemyksiä siitä, miten henkilöitä pitäisi muistaa. Monilla on mielipiteitä patsaista ja se mielipide tuodaan esille. Muistomerkin tai patsaan paikka herättää tietysti keskustelua, hinnasta puhumattakaan. Täytyy muistaa, että eritoten patsaat ilmentävät meille esimerkiksi yhteiskunnan arvojen hierarkiaa ja järjestävät yhteiskunnan arvovaltaakin. Ne kertovat suhteestamme menneisyyteen ja toimivat julkisena muistina.
Huomattavaa on myös, että muistomerkeistä ja patsaista on muodostunut merkittävä matkailu ja kuvauskohde.Jokainen kaupunki ja kunta muistaa matkailuesitteessään mainita paikkakuntansa patsaat ja muistomerkit.
Matti Nykäsen patsashanke on ollut Jyväskylässä pitkään vastatuulessa. Lahdessa suomalaisella jalkapalloilijalla Jari Litmasella on ollut patsas jo pitkään. Matin saavutukset ovat kovat: neljä olympiakultaa, viisi maailmanmestaruutta, lentomäen maailmanmestaruus, Euroopan mäkiviikon voitot ja vielä monet muut olympia- ja maailmanmestaruusmitalit.
Nämä eivät riittäneet vielä Jyväskylässä patsaan saamiseen. Nyt Matin poismeno on vauhdittanut patsashanketta ja se on myötätuulessa. Toivottavasti Matti nyt patsaansa saa. Yksityiselämällä ei juurikaan saisi olla vaikutusta muistomerkin ja patsaan saamiseen, sillä silloin monen henkilön muistomerkki ja patsaskin olisi jäänyt Suomessa paljastamatta ja rahat niihin myöntämättä.
Asioita voidaan nähdä ja punnita monella eri tavalla. Kuka siis saa ja ansaitsee minkäkinlaisen muistomerkin. Suomen edesmenneillä valtionpäämiehillä on ilman muuta muistomerkit ja yhteiskunnassa hyvin merkittävästi eri aloilla vaikuttaneilla henkilöilläkin. Kulttuurihenkilöillä varsinkin. Sibeliuksesta Aleksis Kiveen ja Minna Canthista Eino Leinooon.
Sodanjälkeisen Suomen viihteentekijöille, tuon ajan mestareille, on myös paljastettu jonkinlaisia muistomerkkejä. Olympiavoittaja ja viihteentekijä Tapio Rautavaaralla on patsas Oulunkylässä ja Olavi Virralla on muistomerkki ainakin Tampereella ja Sysmässä.
Alansa tuotteliaimmalla tekstintekijällä Reino Helismaalla on jokin relief kivessä Helsingin Puistolassa ja musiikin grand old man Toivo Kärjellä on hänen mukaansa nimetty tanssilava Asikkalan Vääksyssä. Oman kylämme Eppu Normaali sai oman veistoksensa viime elokuussa.
Tietysti on niin, että jokaisen aikakauden ihmiset tekevät valintansa siitä, mikä on heidän mielestään merkittävää ja muistomerkin arvosta.
Muusikko Veikko Lavi otti muuten aikanaan kantaa patsaan ja muistomerkin saajiin laulussaan Limbergin Hilma, kuunnelkaas hieno tarina.
Timo Jokinen
Kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija
