Alakouluikäiset lapseni ovat molemmat olleet oksennustaudissa vain kahdesti elämässään. Mutta valitettavasti yksi näistä kerroista on juuri nyt.
Pari iltaa sitten olin aikeissa alkaa katsella televisiota, kun mies huusi, että lapsi oksentaa – sohvan virkaa toimittavaan parisänkyyn.
Mies vei lapsen suihkuun ja pyykit koneeseen. Minä petasin sängyt. (Myönnetään. Annoin miehen hoitaa yksin pahimmat hommat. Totesin, että on parempi, jos vain toinen meistä sairastuu.)
Tunnin päästä lapsi oksensi toistamiseen. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi ämpäriin, mutta petivaatteet menivät taas vaihtoon.
Aamulla mies kertoi, että lapsi oli oksentanut yön aikana vielä ainakin kaksitoista kertaa.
Tästä 26 tunnin päästä sairastui mies ja minä jäin kotiin hoitamaan molempia potilaita.
Juuri nyt mies voihkii kuumeessa sängyllä ja poika katsoo teeveetä silloin kuin ei hypi levottomana pitkin taloa. Minä teen töitä. Tai yritän.
Kello on 12.46. Olen keittänyt lapselle makaronia ja paistanut kanaa. Olen juottanut miestä ja syöttänyt lääkettä. Olen hoitanut tiskit ja taitellut kaappiin kuudet petivaatteet sekä ripustanut uuden satsin pyykkiä narulle.
Mutta ennen kaikkea olen yrittänyt suorastaan hysteerisesti olla sairastumatta itse.
Olen hinkannut puhtaiksi ovenkahvat, jääkaapin ja pesukoneen ovet, valokatkaisimet ja hanat. Olen vaihtanut keittiön käsipyyhkeen jo kolmasti. Miehen vesimukiin olen koskenut ainoastaan paperitupon välityksellä.
Tunnen itseni vähän idiootiksi. Vatsatautihan on niin tarttuva tauti, ettei sitä pysty välttämään millään. Vai pystyykö?
Kerron tämän kolumnin lopussa, miten kävi.
Toisaalta en halua ainakaan olla yrittämättä sairastua. Katsoin taannoin, kuinka tuttuni söi vatsatautisen lapsensa kanssa jäätelöä yhteisellä lusikalla. Siihen en pystyisi.
Oksennustauti on mielestäni niin oksettava sairaus, että sitä kannattaa vältellä viimeiseen asti, mutta kuitenkin niin, että lapset tulevat hoidetuiksi.
Kun esikoiseni sairasti ensimmäisen oksennustautinsa noin nelivuotiaana, tajusin jotakin olennaista vanhemmuudesta. Välillä tässä pestissä saa noukkia rusinat pullasta. Toisinaan taas päivälliseksi syödyt nakinpalat pussilakanasta ja seuraavana päivänä vielä lautalattian raoista.
Loppusaldo: Sairastuimme kaikki: Esikoinen koulussa samaan aikaan kun kirjoitin kolumnia ja minä seuraavana aamuna.
