Uusin tulokkaista on 13-vuotias Polly, joka tuli Moskovan suurtarhan kuolemanhuoneesta kuukausi sitten. Polly jakoi muutaman neliön huoneensa muiden koirien kanssa eikä päässyt koskaan ulos.
Kun astuu sisään Maija Katikan portista, tervehtimään tulee hyvässä lykyssä kahdeksan koiraa. Ne nuuskivat, hieman haukkuvatkin ja kenties lipaisevat kättä. Mistään ei arvaisi, että kaksi rescuekoirista on sokeita.
Sisällä koirat rauhoittuvat täysin. Ne menevät yksitellen omille paikoilleen makaamaan ja nukahtavat pian.
Vain kuusivuotias sekarotuinen Elmeri – lauman kuopus – valvoo hieman pidempään ja toivoo jatkuvaa silitystä. Jos rapsutus taukoaa hetkeksi, se antaa tassua ja pyytää lisää.
Vanhat ja sairaat kuolemanhuoneissa
Maija Katikan kahdeksasta koirasta seitsemän on ulkomailta tuotuja rescuekoiria.
Kuukausi sitten laumaan liittyi Polly, 13. Aluksi se oli arka, mutta nyt sen häntä vispaa villisti, kun se näkee emäntänsä.
Polly tuli Katikan luo kuukausi sitten Moskovan suurtarhalta, jossa on 3000 koiraa. Siellä Polly oli jakanut muutaman neliön kokoisen häkin muiden koirien kanssa neljän vuoden ajan.
Kuolemanhuoneesta koirat eivät pääse koskaan käymään ulkona, kuten muualla tarhassa asuvat koirat. Siellä vain odotetaan kuolemaa – tai pelastavaa Maijaa.
– Tällaisiin kuolemanhuoneisiin laitetaan vanhat ja sairaat koirat, kertoo Katikka.
Polly joutui kuolemanhuoneeseen siksi, että siltä löydettiin neljä vuotta sitten kasvain, jonka tähden se on jatkuvalla kortisonilääkityksellä.
Dinolla on Leishmania
Katikan muillakin koirilla on kaikenlaisia vaivoja ja sairauksia. Neljä koirista saa päivittäin lääkettä.
Dino, 8, on espanjalainen metsästyskoira Galgo, joka löytyi pienenä langanlaihana vuoristosta. Sokea Dino ei kelvannut metsästykseen, mutta vältti sentään hylkäämistä karumman kohtalon.
– Galgoja hirtetään, heitetään kaivoon ja valellaan hapolla.
Ikävä kyllä Dino oli saanut Espanjassa hietasääsken pureman välityksellä sisäelimiä ja turkkia tuhoavan Leishmanian, joka ei näkynyt heti testeissä. Tauti leimahti päälle yhdessä yössä pari vuotta sitten, ja nyt Dinolla on loppuelämän lääkitys.
Mumma löytyi pentutehtaasta
Marcel, 10, vietti tarhalla kahdeksan vuotta ja sillä on kolmeen osaan haljennut kieli ja ilmeisesti alkava sydänvika.
Klepalla on munuaisten vajaatoimintaa ja dementiaa. Pentutehtaasta löydetty Mumma, 11, on yksisilmäinen ja sokea, ja Lunalla, 9, on nivelrikko.
Ongelmia ja ikää riittää, mutta omistajalleen koirat ovat täydellisiä. Katikka pitää eniten kymmenvuotiaista koirista. Pentuja hän ei oikein jaksa.
– Minusta vanhakin koira ansaitsee tarhalla olon jälkeen arvokkaan vanhuuden.
– Tulen samalla lailla hyvin toimeen myös vanhojen ihmisten kanssa.
Koirien ja kissojen pelastaja
Maija Katikalle vanhoille ja sairaille koirille kodin antaminen on ikään kuin elämäntapa.
Hänellä on ollut aina koiria, lapsesta lähtien. Ensimmäinen rescuekoira hänelle tuli vuonna 2012, eikä hän muita koiria enää huolisikaan.
Koiria on kulkenut hänen käsiensä kautta noin 30, joista osa on ollut hoidossa vain väliaikaisesti. Aiemmin hän antoi väliaikaismajoitusta myös kaikkiaan noin 70 kissalle.
Rahaa vievää puuhaa
Aina rescuekoirien pito ei ole tietenkään helppoa. Kaikki koirat eivät tule toimeen keskenään. Ne saattavat riidellä ja purrakin, ja silloin jompikumpi yhteen ottavista koirista saatetaan joutua antamaan eteenpäin.
Sairaiden koirien lääkitseminen, eläinlääkärikäynnit ja eritysruoan ostaminen vievät myös runsaasti rahaa.
– Mutta huonoin puoli on se, että meinaan kompastua niihin! heittää Katikka puolitosissaan.
”Eivätkö suomalaiset kelpaa?”
Tai oikeastaan ikävin puoli on se, että monet ihmiset arvostelevat rescuekoirien ottamista. Katikka saa arvostelua osakseen siksikin, että koiria on kahdeksan.
Häneltä ei useinkaan kysytä, millaista on pitää kahdeksaa rescueta, vaan aletaan suoraan arvostella. ”Eivätkö suomalaiset koirat kelpaa?” ”Rescuekoirathan tuovat tauteja…”
Katikka on kuullut vaikka mitä, myös eläinlääkäreiltä.
– Jos joku hankkisi kahdeksan lasta, kukaan ei päivittelisi sitä.
– Ja faktahan on se, että ulkomailla näyttelyssä käyvä hieno rotukoirakin voi saada sieltä jonkin sairauden.
Katikka on sitä paitsi hankkinut koiransa vastuullisten järjestöjen kautta, jotka steriloivat ja testaavat koirat eri tautien varalta.
Pelkopurijasta tulee rauhallinen
Palkitsevinta on, kun uusi rescuekoira tulee Katikan luo pelokkaana, mutta rauhoittuu ajan kanssa. Pelokkuus on uusille koirille tavanomaista. Ne voivat pelkopurra tai väistää ihmistä, mutta Katikka saa ne luottamaan itseensä hyvinkin pian, jolloin ne muuttuvat ja rauhoittuvat.
Niistä tulee osa rauhallista laumaa, jonka ei tarvitse pelätä enää mitään.
