Oliko nyt oikeasti joku ongelma?

Haluaisin aloittaa kampanjan, jonka nimi olisi ”first world problems”. Tämä olisi sellainen, että kun näen esimerkiksi iltapäivälehden sivuilla jutun otsikolla ”Maisa Torppa tuskailee blogissa kesäturvotusta”, kirjoitan kommenttikenttään: ”first world problems”. Jos olisin ensimmäinen, joka huomaisi tämän uutisen tyhjyyden ja yhdenpäiväisyyden, saisin pisteen.
Kaikki rohkeasti mukaan, pisteitä saa helposti. En tiedä ovatko ihmiset todella näin pitkästyneitä ja vailla oikeita ongelmia, vai koskettaako kansaa todella esimerkiksi se, että kiekkoleijonien logoa on menty muuttamaan ja se näyttää ”kotikissalta”? Tästä uutisesta olisin saanut toisen pisteen, mielestäni.
Toki en kai minä ole mikään sanomaan, mikä on oikea ongelma ja mikä on hyvinvointivaltion luomaa tarvetta järkyttyä edes jostain.
Sosiaalisessa mediassa järkytytään ja rutistaan vähän väliä varsin mitättömältä tuntuvista asioista. Tiedostan, etteivät minunkaan banaanikärpäsongelmani ja kadonneet hevosenkenkäni ole maailmanlaajuisesti tai edes yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Ne ovat asioita, jotka sillä hetkellä ottavat hermoon, eikä aina jaksa pitää mielessä, että minulla on asiat hyvin, kun en asu Pohjois-Koreassa.
Mutta mielestäni se on eri asia, mitä tavallinen ihminen julkaisee somen uutisvirrassa ja mitä sanomalehti julkaisee omassaan. On jopa Torpalta ihan okei murehtia blogissa turvotustaan, koska se on hänelle ilmeisen suuri asia. Mutta se, että turvotus saa näkyvyyttä jonkin mediayhtiön ”uutisena” on mielestäni perseen näyttämistä heille, joilla on oikeita terveydellisiä ongelmia.
Ilmaisun ”first world problems” suomentaa oivallisesti tuttavani lause ”sotavuosista on kulunut liikaa aikaa”. Joskus todella tuntuu siltä. Kampanjani ei kuitenkaan tule toteutumaan. Lienee turhaa kampanjoida median sisällön tyhjenemistä vastaan, koska sisältö on sitä, mitä me olemme tilanneet. Juuri sellaisia uutisia julkaistaan, mitä eniten luetaan.
Tämä on ehkä sittenkin se, mikä minua todella huolestuttaa. Minun ei ole pakko lukea näitä turvotusuutisia. Mutta nähdessäni niitä tiedän, että on olemassa laaja joukko ihmisiä, jotka todella haluavat seurata bikinimissin taistelua kesän tuomaa ylimääräistä puolta kiloa vastaan. Se, jos jokin on häiritsevä ajatus. Tai sitten pelkkää first world problemia tämäkin.