Karmaisevaa on katsoa Syyrian siviiliväestön, etenkin lasten kärsimyksiä. Moni heistä etsii roskiksista homeisia leipiä ja raunioista kaivetaan ruhjoutuneita esiin.
Ihmisoikeuksia poljetaan, sananvapautta kavennetaan ja avointa keskustelua estellään.
Mielenkiintoista oli kuulla tri Battonin luentoa, kreatoinistit vastaan evolutionistit.
Kysyttäessä, kumpaan USA:ssa uskotaan, niin yllättäen toisessa tutkimuksessa 9 prosenttia ja toisessa 13 prosenttia uskoi darvinismiin, luonnolliseen valintaan, kehitysoppiin ja suuri enemmistö taas korkean Älyllisen Persoonan johtaneen maailmankaikkeuden järjestämistä, mukaan lukien ihmisen luomista tähän planeettaan.
Millä vaaltuudella pieni vähemmistö alkaa määräillä, mikä on sopivaa uskoa, mitä opettaa kouluissa ihmisen alkuperästä, sukupuolielämästä, moraalista, avioliitosta, aborteista, ehkäisystä.
Missä enää käydään keskustelua elämän tarkoituksesta, kysymyksistä, mistä ykilöinä olemme lähtöisin, onnen saamisesta tässä elämässä ja jatkossa? Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan seuraaljilleen, minä menen Isäni tykö ja teidän Isänne tykö?
Jos, ja kun Hän puhui asiaa, tiesi totuuden, ja se on ylös kirjotettu, niin miksi suuri enemmistö on niistä tänään hiljaa ja antaa pienen, äänekkään joukon sanella, mikä on heidän mielestään sopivaa?
Peräänkuulutan siviilirohkeutta!
Tuomo Isokangas
