Vuoden 2013 kesä merkitsi harvinaisen monelle ylöjärveläiselle nuorelle yleisurheilijalle läpimurtoa kansainväliselle tasolle ja sitä myötä arvokilpailuedustuksiin. SM-mitaleita saavuttivat muutamat muutkin.
Komeinta jälkeä teki 16-vuotias Jessi Landström, joka nousi 17-vuotiaidenkin sarjan ykkösnimeksi niin sileällä kuin aidatulla satasella.
Sileällä Landström kehittyi viime vuodesta 0,24 sekuntia, ja ennätysaika 12,16 syntyi Turun SM-kilpailuissa, mikä toi 16-vuotiaiden mestaruuden. Se säilyi 17-vuotiaiden tilastokärkenä, sillä lähimmäksi Landströmiä pääsi tätä vuoden vanhempi Milla Heiskanen ajalla 12,21.
Vuonna 1997 syntyneistä suomalaistytöistä seuraavaksi nopein oli Felicia Åbacka ajalla 12,47, joten Landströmin ylivoima oli murskaava.
Myös 200 metriä kulki lujaa, vaikka kehitystä tuli vain kymmenys. Aika oli 25,45 Kangasalla heinäkuun alussa. Sillä Landström sijoittui kausitilastossa toiseksi, edellään vain vuonna 1996 syntynyt Hilla Uusimäki lukemin 24,78.
Parempaankin Landström olisi todennäköisesti pystynyt, mutta hän kilpaili kaarrematkalla vain kahdesti.
Hän pinkoi myös 300 metriä kerran kilpaa, ja elokuun alun aika 40,48 meni tilastoissa kuutossijalle niin, että vuosimallin 1997 tytöistä edelle jäi vain Jessica Rautelin ajalla 39,89.
Samana päivänä kolmesatasen kokeilun kanssa Landström aitoi Seinäjoella 100 metrillä ennätyksensä 13,57.
Hän kohensi vajaa kuukausi aiemmin ikäluokkansa MM-Donetskin välierässä juoksemaansa aikaa 0,09 sekuntia.
Painopiste tiiviissä perusharjoittelussa
Luonnollisesti Landström voitti pika-aidoissa 16-kesäisten Suomen mestaruuden, vaikka aika painui finaalissa päälle 14 sekunnin kauden käännyttyä silloin jo lopuilleen.
Sen jälkeen hän pinkoi vielä kolme kovaa starttia nuorten Ruotsi-ottelussa, joten kansainvälistä kokemustakin tuli roppakaupalla.
Matti Liimataisen valmentama Landström ei vielä kilpaillut naisten 84-senttisillä aidoilla kertaakaan, vaan ajat syntyivät 76,2-senttisillä.
Ensi vuonna USA:n Eugenessa järjestettävien junioreiden MM-kilpailujen tulosraja olisi 14,20. MM-kisoihin Landström ei kuitenkaan havittele pääsevänsä.
– Toki hän harjoittelee korkeillakin aidoilla, mutta tarkoitus on kilpailla vain matalilla ja ottaa tähtäimeksi Kiinan Nanjingissä pidettävät nuorten olympiakisat, joihin yritetään Euroopan karsintojen kautta, Liimatainen kertoo.
– Viime kesänä Jessi jahtasi MM-rajaa niin paljon, ettei nuoren urheilijan tarvitsemaa perusharjoittelua tullut alkukesästä tarpeeksi. Nyt on sen aika, koska pitää katsoa kauemmas tulevaisuuteen kuin vain seuraavaan kesään, valmentaja painottaa.
Landströmin monipuolisuudesta kertoo se, että hän viisiotteli 17-vuotiaiden SM-hallipronssia maaliskuussa.
Ottelussa syntyi hänen pituusennätyksensä 560, kun kesän pisimmäksi loikaksi jäi Hyvinkään seitsenottelun tuulitulos 549.
Hieman enemmällä pituuteen keskittymisellä kuusi metriä olisi täysin saavutettavissa yhdestä kahteen vuodessa.
– Jessi harjoittelee moniottelija Maria Huntingtonin kanssa mutta tekee ottelulajeja hieman vähemmän. Konsultteina käytämme SUL:n lajivalmentajia, pikajuoksussa Petteri Joustetta ja aita-asioissa Antti Haapakoskea, Liimatainen sanoo.
Seiväs sieppasi ottelija Kujanpään
Kansainvälisiin arvokilpailuihin pääsi myös Urho Kujanpää, mutta hieman yllättäen seiväshypyssä, jossa hän sijoittui Utrechtissa Euroopan nuorten olympiafestivaalilla neljänneksi ennätyksellään 470.
Sen jälkeen Kujanpää ylitti kahdessa kilpailussa 450, ja kun toinen niistä osui SM-Turkuun, tuloksena oli 16-vuotiaiden hopeaa.
Nuo lukemat olisivat kovaa valuuttaa myös miesten kymmenottelussa, ja vaikka 17-vuotiaiden SM-ottelussa Kujanpää ylitti vain 410, tuloksena oli selvä voitto.
Kujanpäällä on edessään mielenkiintoinen valinta, keskittyäkö seiväshyppyyn vai kymmenotteluun. Raamit – 187 senttiä ja hieman vajaat 80 kiloa tässä vaiheessa – antavat mainiot edellytykset kumpaan tahansa.
Eugenen MM-kilpailujen tulosrajat ovat 505 ja 7 090. Seipäässä Kujanpää kehittyi huimat 65 senttimetriä viime vuodesta, ja kymmenottelussa parhaaksi jäi kesäkuinen 6 874 Tampereella.
Tosin 17-vuotiaiden kymmenottelussa käytetään viiden kilon kuulaa, puolentoista kilon kiekkoa ja 700 gramman keihästä, kun taas 19-vuotiaiden sarjassa kuula painaa 6 kiloa ja kiekko 1,75 kiloa.
Euroopan yleisurheiluliitto on päättänyt aloittaa 17-vuotiaiden EM-kilpailut parillisina vuosina, mutta ensimmäisen kerran vasta vuoden 2016 kesällä. Niin Jessi Landströmin kuin Urho Kujanpään kannalta ajoitus on siis kaksi vuotta myöhässä. Vaan eipä hätää, sillä Kujanpäät ajattelevat asiaa aivan samoin kuin työpari Landström–Liimatainen:
– Urhon ensi kesän tavoitteena on ylittää seipäässä viiden metrin raja ja hypätä elokuussa nuorten olympiakisoissa. Eugene on 19-vuotiaiden heiniä, joten niihin ei tähdätä vielä, valmentajaisä Hannu Kujanpää paljastaa.
Toimela aitoo kohti Eugenea
Valtteri Toimelan, 18, kausi huipentui miesten Ruotsi-ottelukomennukseen 400 metrin aidoissa.
Tukholmassa juoksu ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta muuten kausi oli Toimelalle erinomainen.
Hän pääsi sadasosan turvin junioreiden EM-kilpailuihin Rietiin ja juoksi siellä alkuerässä ennätyksensä 53,49, joka parani vielä 19-vuotiaiden SM-pronssijuoksussa aikaan 53,22 ja pohjoismaisessa maaottelussa aikaan 53,15.
Myös Vaasan Kalevan kisojen kuutossija ajalla 53,76 oli erinomainen osoitus siitä, että Toimela kotoutui hyvin raastavalle maitohappo- ja tekniikkamatkalle.
Hänen askelrytmityksensä ei vielä toiminut kuin ajoittain, mutta alkuvaikeuksien jälkeenkin hän pääsi hyvään juoksuvauhtiin, mikä kertoo keskittymiskyvystä.
Aika 53,15 alittaa jo 0,15 sekunnilla Kansainvälisen yleisurheiluliiton rajan MM-Eugeneen, mutta Suomen Urheiluliitto vaatii alkukesästä riittävää näyttöä.
Nuorten Eliittikisoja riittää onneksi kesäkuussa joka viikolle, joten terveenä pysyessään Toimela mitä todennäköisimmin istuu USA:han lentävässä koneessa heinäkuun toisella viikolla.
Toimela kilpaili sileillä matkoilla harvakseltaan, mutta SM-kilpailujen kuutossijan antanut 400 metrin aika 49,57 kertoi osaltaan kovasta kehityksestä.
Viime vuonna hänen parhaakseen jäi 51,06, mutta alkaa 19-vuotiaiden pitkän viestin maajoukkuepaikkakin olla hyvin lähellä. Toimelan piti myös osallistua SM-kymmenotteluun, mutta maaottelureissu muutti suunnitelmia.
Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuissa syntyneet pituus- ja korkeushyppyennätykset 665 ja 179 jäivät sivulajeista varsin hyviksi noteerauksiksi – samoin elokuinen 200 metrin aika 22,77.
Vuonna 1995 syntyneistä Toimela oli tilastoissa kasisatasella kuudentena ja ratakierroksella toisena, edellään vain kaksimetrinen Kristian Salo. Pitkissä aidoissa vuosikerran toiseksi nopein oli Simon Sandbakken ajallaan 54,61.
Laakso yllätti valmentajansakin
Yksi erikoisimmista tarinoista on kestävyysjuoksija Jaakko Laakson kehittyminen. Kun hän jokunen vuosi sitten aloitti yhteistyönsä valmentaja Lauri Hollon kanssa, 200 metriä kulki noin 35 sekuntiin.
Silloin ei varmasti kumpikaan osannut kuvitella, että Laakso voittaisi vuoden 2013 kesällä Suomen mestaruuden 800 metrillä ja juoksisi Kalevan kisojen alkuerässä ennätyksensä 1.54,21.
– Erikoisinta on, ettei Jaakko oikeastaan ole tehnyt varsinaisia nopeusharjoituksia, vaan kilometrejä kertyi viime kaudellakin mittariin noin 5 000. Hän on malliesimerkki siitä, ettei urheilijan kehittymismahdollisuuksia pidä koskaan tuomita etukäteen, Hollo myöntää.
Laakso juoksi 1 500 metriä vain kolmesti ja 3 000 metriä kerran. 1 500 metriä meni aikaan 3.59,22 ja 3 000 metriä aikaan 9.02,61. Hollo arvioi, että todellinen kunto oikealla vetoavulla ja vauhdinjaolla oli noin 3.55:ssä ja 8.45:ssä.
– Ilman muuta Jaakon tulevaisuuden päämatkat ovat pidempiä kuin kasisatanen, valmentaja vahvistaa.
Tampereen Urheilijat -38:aa edustava Tuomas Martin kasvatti muhkeaa SM-mitalikokoelmaansa voitettuaan 22-vuotiaiden kuulantyönnön Suomen mestaruuden ennätystuloksellaan 16,75.
Martinin kehittyminen on ollut parina viime vuotena maltillista, sillä SM-finaalissa viimekesäinen ennätys koheni kaksi senttiä. Kesän toiseksi pisimmän työntönsä 16,64 hän pukkasi heinäkuussa Forssassa, ja Kalevan kisoista seuraavalla viikolla irtosi uran ensimmäinen Kalevan kisojen finaalipaikka – kahdeksas sija.
Janne Alinin valmentama Martin on vuonna 1991 syntyneistä kuulamiehistä Suomen tilastossa korkeimmalla – yhdeksäntenä, mutta edellä on kolme häntä nuorempaa mörssäriä, kärjessä Suomen mestari Arttu Kangas 19,07:llä.