Aivan Annapurnan perusleirivaelluksen vieressä sijaitsee yksi Nepalin tuntemattomimmista vaellusreiteistä, Mardi Himal. Vaelluksella pääsee tutustumaan Annapurnan suojelualueen henkeäsalpaavaan ja monimuotoiseen luontoon sekä näkemään lumihuippuisia Himalajan vuoria.
Nepal on patikoijan paratiisi, eikä suotta. Kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta löytyy Nepalista, joka sijaitsee lähes kokonaan tai osittain Himalajalla. Maa onkin houkutellut seikkailunjanoisia reissaajia jo pitkään.
Monelle tulee Nepalin vaelluksista ensimmäisenä mieleen Annapurnan tai Mount Everestin kaltaiset klassikkoreitit. Annapurnan suojelualueen sydämessä pääsee kuitenkin tutustumaan myös muihin reitteihin, jotka tarjoavat kauniita näköaloja ja upeaa luontoa. Yksi näistä on Mardi Himalin vaellus.
Vaikka reissaajat ovat viime vuosina alkaneet löytää Mardi Himalille, on se edelleen myös vaelluskauden aikaan rauhallisempi kuin vaikkapa sen läheltä löytyvä Annapurnan perusleiri. Vaelluksen voi tehdä 4–7 päivässä, riippuen omista kiinnostusten kohteista, kunnosta ja ajasta.
Annapurnan suojelualue on valtava, ja siellä riittää tutkittavaa pidemmäksikin aikaa. Mardi Himalin vaellus onkin helppo yhdistää muihin alueen reitteihin ja vuoristokylästä toiseen voi poukkoilla sielunsa kyllyydestä.
Runsaudenpula reiteistä
Pääasiallinen Mardi Himalin vaellus kulkee yhtä reittiä ylös ja alas. Mutta siihen, miten reitille päätyy, on lukuisia vaihtoehtoja.
Tyypillisin aloituspaikka on Pokharan järvenrantakaupunki, joka sijaitsee Annapurnan suojelualueen kupeessa. Sieltä voi suunnata ensimmäisen vaelluspäivän aamuna jeepillä tai bussilla vaikkapa Phediin, Kandeen tai Kimcheen.
Aloitimme itse varsinaisen vaelluksemme Kimchestä, jonne pääsimme jeepillä Pokharasta. Halusimme ennen Mardi Himalia vaeltaa pari päivää muilla reiteillä Annapurnan suojelualueella, joten ensimmäisenä päivänä kävelimme Komrong Dandaan.
Komrong Dandasta lähdimme toisena aamuna kohti Jhinu Dandaa. Reitti näiden kahden kylän välillä on upea. Kuten tyypillisesti vuoristossa, reitti kulkee tälläkin pätkällä metsien ja laaksojen poikki sisältäen nousuja ja laskuja. Jhinu Dandassa vaeltajat pääsevät hemmottelemaan itseään kuumilla lähteillä, jotka ovat visiitin arvoiset.
Jhinu Dandasta lähdimme kolmantena aamuna virkeinä kohti Landrukia, jossa vietimme yhden yön ennen varsinaista Mardi Himalin reittiä. Mardi Himalin reitillä ei vastaan tule enää asuttuja kyliä, vaan vaeltajia palvelevia leirejä muutamine majataloineen.
Neljäntenä aamuna nousimme Landrukista jyrkkää reittiä, pääasiassa kiviportaita, metsäleiriin (Forest Camp). Majatalossa vietetyn yön jälkeen jatkoimme viidentenä päivänä aina korkeaan leiriin (High Camp) saakka. Kuudentena päivänä vaeltajaa odottaa henkeäsalpaava näky, kun korkeasta leiristä kuljetaan aamuvarhaisella Mardi Himalin näköalapaikalle tai perusleiriin katsomaan auringonnousua.
Annapurna III (7 219 m), Himchuli (6 441 m), Mardi Himal (5 587 m) ja Machhapuchhre (6 998 m) komeilevat niin lähellä, että tuntuu, että niitä voisi jopa koskettaa.
Machhapuchhre, ulkomuotonsa takia myös Fishtailiksi (kalanpyrstö) kutsuttu vuori on pyhä – niin pyhä, etteivät vuorikiipeilijät saa kivuta sinne. Kirkkaallakin säällä Machhapuchhrea piirittää usein utuinen pilvikerros. Maisemaa tuijotellessaan vuoren pyhä luonne saa maallisenkin reissaajan heräämään täyteen kunnioitusta.
Alas tullaan samaa reittiä ja kuudentena päivä kuljimme koko matkan takaisin Landrukiin asti. Matkan varrella on majoitusmahdollisuuksia ja lounaspaikkoja. Moni matkaaja pysähtyykin yhdeksi yöksi alaleiriin (Low Camp).
Viimeinen vaelluspäivä vei meidät Landrukista takaisin Kimcheen, josta palasimme bussilla Pokharaan. Pokharassa kannattaa viettää vaelluksen päätteeksi muutaman päivän ajan rentoa lomailua Phewa- ja Begnas-järvien kupeessa tai harrastaa aktiviteetteja, kuten varjoliitoa.
Varustaudu ja ole varovainen
Lumihuippuisia vuoria kohti patikoidessaan pääsee kokemaan Nepalin luonnon monimuotoisuuden. Mardi Himalia lähestyessä vaelletaan välillä vehreiden metsien läpi, ja mitä korkeammalle retki vie, sitä kitukasvuisemmaksi maisema alkaa muuttua. Lopulta jalat ovat lumessa ja pää pilvissä – kokemus on ainutlaatuinen.
Reittiä varten ei tarvitse olla huippukunnossa, mutta kevyin kaikista Nepalin vaelluksista Mardi Himalin reitti ei ole. Peruskuntoinen pärjää kuitenkin hyvin. Ratkaisevaa on, miten hyvin sopeutuu ohueen ilmanalaan korkeimmilla pätkillä.
Vuoristotaudin riski on aina olemassa korkeuksissa, joten omaa vointia on syytä seurata tarkkaan. Vaeltamaan lähtevän kannattaa aina ennen reissua ottaa selvää siitä, miten vahingon sattuessa tai vuoristotaudin oireista kärsiessä pitää toimia.
Mardi Himalin reitti on merkitty hyvin. Vaeltajat seuraavat sinivalkoisia merkkejä koko matkan. Eksymisiä kuitenkin tapahtuu, joten reiteillä on syytä olla tarkkaavainen, eikä luonnonoloja pidä uhmata.
Paras aika vaeltaa Nepalissa on syksy (syys–marraskuu) tai alkukevät (helmi–toukokuu). Talvella (joulu–tammikuu) on yleensä liiankin kylmä, vaikka ilma onkin tuolloin tosin kirkas. Kesällä (kesä–elokuu) lumihuippuiset maisemat ovat monsuunisadepilvien peitossa.
Ennen vaellusta kannattaa ottaa selvää kyseisen vuodenajan tarpeista, mutta pääasiallisesti Mardi Himalin vaellukselle ei tarvitse mukaan makuupussia. Sen sijaan hyvä rinkka, vedenpuhdistustabletteja, rakkolaastareita, hyvät vaelluskengät ja kunnon juomapullo kannattaa varata mukaan vaellukselle kuin vaellukselle.
Lounastamaan pääsee kaikilla tunnetuimmilla reiteillä yöpaikkojen välissä ja teetuvista saa aina ostettua lämmintä teetä ja makeaa omenapiirakkaa. Omia eväitä, kuten pähkinöitä ja myslipatukoita, voi kuitenkin varata jo Pokharasta mukaansa. Majapaikkoja ei yleensä tarvitse varata etukäteen, mutta halutessaan seuraavan yön majoituksen voi varata etukäteen edeltävästä kylästä käsin. Tässä auttavat esimerkiksi hotellien työntekijät ja oppaat.
Yksin tai yhdessä
Mardi Himalin vaellukselle voi lähteä yksin tai oppaan kanssa. Myös kantajan palkkaaminen on Nepalin vaellusreiteillä varsin yleistä. Etenkin pidemmillä vaelluksilla moni reissaaja antaa rinkkansa kantajan huomaan. Reissaajille on tarjolla lukuisia eri matkatoimistoja. Oppaan sekä kantajan palkkaaminen onnistuu myös esimerkiksi Kathmandusta käsin.
Yksin reissaavan on syytä varautua hyvillä hermoilla, mutta majapaikkojen, bussilippujen, vaelluslupien ja muiden käytännönjärjestelyiden hoitaminen on varsin näppärää myös omatoimisesti. Nepalilaiset ovat ystävällistä ja auttavaista kansaa. Myös muilta reissaajilta saa paljon vinkkejä.
Matkasit sitten yksin tai yhdessä, vaeltaminen yhdistää. Rankkojen vaelluspäivien jälkeen reissaajat rentoutuvat yhdessä syöden dal bhatia (tyypillinen nepalilainen ruoka, joka sisältää riisiä, linssikeittoa ja eri tavoin kokattuja vihanneksia), juoden teetä ja pelaten korttia. Vuorilla sillä ei ole väliä, kuka on yritysjohtaja ja kuka opiskelija. Kaikki ovat nauttimassa Himalajan upeista maisemista ja vuorten mystisestä läheisyydestä. Kokemukset yhdistävät jokaista.
