Vapaaehtoisreissu loi kaksi katsetta

Kurun kulttuurikoordinaattorina tuttu kasvo reissasi Peruun vapaaehtoistyömatkalle ja koki yhtäältä mieltä lämmittävää, toisaalta mieltä kaihertavaa.
Vapaaehtoistyössä Perussa
Limassa Paula Nurmi näki vaihteeksi loistoakin. Reissukokemuksistaan, niin loistokkaista kuin kurjista, Nurmi ehti jo kertoilla Kurun kirjastossa, mutta vielä niistä pääsee kuulemaan Leijassa. (Kuva: Virve Vainio)

Vuosia sitten Paula Nurmelle syttyi haave, kun hän näki tv-dokumentin Meksikon katulapsista.

– Ajattelin, että kun itse olen saanut kasvattaa lapseni vapaassa maassa ja minulla on kaikki hyvin, voisin mennä auttamaan sinne, missä kaikki ei ole hyvin. Hoin haavetta vapaaehtoistyöstä varmaan parikymmentä vuotta, Kurun kulttuurikoordinaattori ja entinen kurulainen aloittaa tarinan.

Viime vuonna aika oli sitten kypsä. Sattumoisin, ihan haaveesta riippumatta, Nurmi oli auttanut palkatta Espanjassa Suomi-seuran kirjastossa ja oppinut espanjan kieltä. Nyt kieli oli sopivasti hanskassa, jotta hän voisi hakeutua Meksikoon. Myös työkuviot olivat nyt otolliset: kulttuurikoordinaattorityö ajoittuu kesään, ja talvikausina Nurmella vapaata. Naisen lapsetkin olivat jo aikuisia.

Toimeen siis.

Perusta urkeni pesti

Haaveensa mukaan Nurmi haki hommiin Meksikoon, mutta tarjoutuneet mahdollisuudet eivät sopineet hänen aikatauluihinsa. Vaan vapaaehtoisjärjestöväellä oli tarjota jotain muuta, vieläpä sattumalta kovin osuvaa.

– Kerrottiin, että Perussa olisi lasten kirjastossa paikka, ja kysyttiin, kiinnostaisiko minua. Vastasin, että kiinnostaa, ja kerroin, että olen ollut Espanjassa kirjastohommaa tekemässä, kirjapestistä oitis riemastunut auttaja kertoo.

Noin puolen vuoden järjestelyjen jälkeen viime syksynä Nurmi sitten lähti matkaan. Reissuun hän astui hyvin avoimella mielellä, ilman oletuksia paikasta tai pestistä.

– En kauheasti lähtenyt ottamaan asioista selvää. Tiesin oikeastaan vain Machu Picchun, sen, että pääkaupunki on Lima, ja sen, että maassa on köyhyyttä. En halunnut luoda kauheasti mitään kuvaa, eikä minulla ollut odotuksia. Lähdin soitellen sotaan, tekemään sitä, mitä on pyydetty.

Vapaaehtoistyössä Perussa
Nurmi yllättyi, kuinka innokkaita hänen kohtaamansa lapset olivat lukemaan, vaikka alueella kodeissa ei piisannut kirjoja ja kirjastotoimintakin oli vähäistä. Nainen tuumaa, että Suomessa tietokoneaikana moni lukee vähemmän innolla. Toisaalta hän tuumii, että lapset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia: – Kyllähän lapset tarinoista innostuvat, kun heille vain lukee. (Kuva: Paula Nurmi)

Kirjastopuuhia ja kankeutta

Vastassa häntä odotti 7–12-vuotiaille lapsille suunnattu kirjasto.

Työn ydintä oli kirjastotuntien pitäminen lapsille. Ohjelmassa oli lukemista lasten kanssa sekä erilaisia aktiviteetteja.

– Teimme esimerkiksi kirjoja esitteleviä julisteita. Ja minulla oli opettajan suosikit -hylly. Kun sieltä oli lukenut tietyn määrän kirjoja, sai palkinnoksi kirjan.

Kerran viikossa Nurmi työtovereineen suuntasi läheisille vuorille pitämän kirjastoa . Siellä opetettiin köyhiä lapsia lukemaan ja kirjoittamaan, luettiin yhdessä, askarreltiin…

Lisäksi Nurmella oli tehtävänään aika jopi: kirjaston järjestäminen uusiksi.

– Kirjat olivat sikin sokin kolmessa kaapissa. Siinä ei ollut oikein mitään tolkkua. Loin uudet systeemit: tein kirjoille kategoriat, järjestin ja kooditin kirjat ja poistin huonoja tai lapsille sopimattomia kirjoja.

Ja kun Nurmi kertoi toiminnastaan Espanjasta tutuille suomalaisystävilleen, nämä innostuivat keräämään lahjoitusvaroja, joilla Nurmi sitten osti kirjastoon uusia kirjoja ja tarvikkeita.

Kirjastohomman ohella Nurmi auttoi myös teinien ja äitien parissa. Hän valvoi nuoria teinien tilassa ja opetti näille kudontaa sekä vahti lapsia, kun äideille opetettiin muun muassa tietotekniikkaa.

Kokemus työstä oli kahtiajakoinen.

– Lapset olivat valloittavia ja avoimia, ihania suorastaan. Mutta järjestön toiminta, uudistusten läpi vieminen oli kankeaa.

Vapaaehtoistyössä Perussa
Kadun varrella myytiin kaikenlaista. Roskatkin olivat tavallinen näky. (Kuva: Paula Nurmi)

Nurjaa ja hienoa

Kahtalaisen vaikutelman Nurmi sai myös Perusta.

Alue, jolla hän työskenteli, oli likainen ja muutenkin heikoissa kantimissa. Oli roskia, kulkukoiria, sorateitä. Pyykkiä tavattiin pesukoneen puutteessa pestä käsin, ja vaikkapa postikonttoreita oli niukasti. Nurmi kohtasi heikkoa koulutustasoa ja sitä, ettei ihmisillä ollut pankkitilejä.

Toisaalta suurkaupunki Limassa oli loistoakin, ja maassa on kaunista luontoa.

– Siellä on hirveästi nähtävää, hienoja kohteita.

Kurjista puolista huolimatta Nurmi voisi lähteä matkaan uudestaan. Tosin tästäkin hän toteaa kahtalaisesti. Vapaaehtoistyöhön hän voisi lähteä toistekin, mutta samaan kankeaan systeemiin hän ei tahtoisi. Ja Peru voisi olla kiva nähdä myös toisin silmin vaihteeksi turistina.

– Päällimmäisenä jäi mieleen, että kyllä on lottovoitto syntyä Suomeen.

Vapaaehtoistyössä Perussa
Viikoittain käytiin pitämässä kirjastoa myös läheisillä vuorilla. (Kuva: Paula Nurmi)
Vapaaehtoistyössä Perussa
Mopotaksi oli halpa ja kätevä kulkupeli. (Kuva: Paula Nurmi)

Kommentointi on suljettu.