Vuoden 2018 Räikän fröökynäksi nimettiin pitkää ja kansainvälistäkin uraa tehnyt arkkitehti, joka sai juuri kättensä jälkeä Japaniin asti mutta joka antaa arvoa lähellekin, kuten Räikän kartanolle.
Arkkitehti Taina Väisäsen taipaleelle on mahtunut yhtä sun toista.
Näyttelyarkkitehtuuriprojekteja museoihin, Muumimuseo, saneerausprojekteja, yksityiskoteja, lisärakentamista, kotipihan navetan saneeraus asuin- ja toimitiloiksi… Aitolahden kirkko, Ideapark, teatteritiloja…
Siinä vain muutamia esimerkkejä projekteista, joissa hän on ollut mukana. Opettanutkin hän on Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelulaitoksen laitosjohtajana ja lehtorina.
Ja nyt vielä tämäkin. Väisänen nimettiin vuoden 2018 Räikän fröökynäksi.
– Se tuli niin puskista kuin ikinä. En osannut odottaa sitä yhtään, mutta olen otettu siitä. On se aikamoinen arvostuksen osoitus, hän kommentoi kiitollisena siitä, että hänen ansionsa on nähty kotikulmillakin, vaikka hän on tehnyt paljon työtä muualla.
Luovuutta Japaniin
Yksi upea, tuore lisä listaan on japanilaisen juna-aseman suunnitelma. Väisänen työryhmineen pokkasi sillä suunnittelukilpailun voiton, mikä tarkoittaa sitä, että juna-asema toteutetaan ryhmän visioiden mukaan.
Suomalaissuunnittelijoille suunnattu kisa haki uudistussuunnitelmaa asemalle, jonka lähelle tulee Metsä-niminen pohjoismainen vapaa-ajankeskus ja muumiteemainen puisto. Mukana oli yli kymmenen kisaehdotusta, ja kärkikolmikossa oli helsinkiläisiä, isoja toimistoja. Väisänen luuli, ettei hänen ryhmällään ollut mitään jakoa.
– Se oli ihan järkyttävää. Minun piti istua alas, hän äimistelee voittoa.
Väisäsen strategia oli työskennellä toki normaaliin tapaan paikka ja faktat huomioon ottaen mutta myös viritellen porukkaa mahdollisimman paljon luovuuteen.
– Sellaiseen, ettei tuotettu itsestäänselvyyksiä.
Syntyi japanilaista ja suomalaista puuta hyödyntävä tila, joka synnyttää vaikutelman kuin metsä olisi tullut sisään. Tiloihin visioitiin esimerkiksi juurakkomaisia puuelementtejä kattoon ja puisia, puunrunkoja muistuttavia veistoksellisia elementtejä pilareiden peitoksi.
– Työstämme sanottiin, että se on jotain sellaista, mitä japanilaiset itse eivät olisi voineet kuvitellakaan.
Töiden saaminen ulkomaille – jo tätä ennen näyttelyprojekteissa – on Väisäselle hieno juttu muttei niinkään meriittinä kuin lisäsuolana työhön.
– Saa uusia haasteita ja näkökulmia, kun menee rajojen ulkopuolelle. En ole kauhean meriittihakuinen. Minulla ei ole kilpailuviettiä, ei ole ollut edes hiihtokilpailuissa.
Vankka Räikän puolustaja
Fröökynänimityksen perusteluna oli hienon uran lisäksi Väisäsen panos Räikän kartanon kunnostukseen. Arkkitehti on värvätty alulle pantuun projektiin asiantuntija- ja konsulttirooliin. Saneerauksia hyvin tuntevana hän ottaa kantaa ja antaa neuvoja.
Vaikka suunnitteluvastuuta ei hänellä olekaan, vaatii tehtävä paneutumista ja aikaa.
– Kun annan jonkin lausunnon, minun täytyy olla sen takana. En voi vain huudella sivusta. Minulla on vastuu siitä, mitä kommentoin.
Räikkä on Väisäsen silmissä arvokas historiallisen kerrostuman pala, jolla on merkittävä rooli historiassa sekä keskeinen sijainti kaupungin ytimessä ja joka on ensimmäisenä karoliinisena ylöjärveläistalona ohjannut myöhempien ylöjärveläismaatilojen päärakennusten tyylisuuntaa.
– Pitää olla fragmentteja vanhasta, jotta tiedämme, mistä olemme. Kun ylöjärveläiset menevät ulkomaille, he ihastelevat vaikkapa vanhojakaupunkeja, mutta koti-Suomessa silmät menevät umpeen eikä arvosteta omaa lähiympäristöä, hän tuhahtaa Räikän vastustukselle ja jatkaa tuohtuneena:
– Pistää vihaksi myös täysi bisnekseen keskittyvä ajattelu, joka ei näe historia-arvoja. Lyödään lihoiksi kaikki.
Kotiseudun hengessä
Palkitsijat myös kiittävät Väisäsen saaneen mallin kotiseuturakkauteen jo kotoa. Ylöjärveläisäiti ja tänne muuttanut isä olivat Ylöjärvi-Seuran aktiiveja ja puolustivat Räikkää jo aikanaan muun muassa Kirsi Kunnaksen rinnalla.
Kotiseutu onkin tärkeä myös tyttärelle. Täällä ovat juuret, vaikka elämää viettäisi muuallakin.
– Ei juurettomuus ole koskaan ihmiselle hyväksi. Tietynlainen maisema ja vaikka ymmärrys pohjoishämäläisestä mentaliteetista ovat se pohja, jolla olen. Ne tuovat turvaa. Arkkitehtuurissakin puhutaan genius locista, paikan hengestä.
Kommentointi on suljettu.