Perinteet tekevät joulun

Joulu on täällä taas. Suomalaiset ovat tottuneet juhlimaan joulunsa yleensä samalla, vuosittain toistuvalla, perinteisellä kaavalla. Siitä on vaikea poiketa, ja ehkä hyvä näin. Joulu on perinteiden vaalimisen aikaa. Ja kun kaava on tuttu, se helpottaa joulustressiäkin. On vapauttavaa, kun voi tukeutua vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.
Erään kirjoittajan jouluaatto alkaa aamuvarhain koiralenkillä ja hautausmaavierailulla Kangasalla yhdessä tyttären kanssa. Toisen äiti ja toisen mummu saa kynttilän haudalleen. Rakkaan vaimon velvollisuus on jäädä kotiin keittelemään riisipuuroa.
Kun puuro on nautittu yhdessä kirjoittajan isosiskon perheen kanssa, on hyvä lähteä täydellä vatsalla toiselle, aamun vierailua pidemmälle, hautausmaakierrokselle. Tampereen Kalevankankaalla kynttilän saa haudalleen moni läheinen.
Talvisen ulkoilman viileydestä on mukava vetäytyä anoppilaan, jossa odottaa joulusauna. Rentouttavien ja pitkien löylyjen jälkeen on aika rauhoittua odottamaan jouluillallista.
Kun jälleen kerran silmät ja suu syövät enemmän kuin vatsalle olisi tarpeen, on syytä siirtyä sohvalle huokailemaan ja miettimään, vieraileekohan se pukki myös tänä vuonna. Saattaa olla, että korvatunturin kuuraparta ei tule enää fyysisesti paikalle, koska enää odottamassa ei ole niin pieniä lapsia, joille pukin näkeminen olisi pakollista. Kenties pukki siis soittaa ja kertoo, mistä paketit löytyvät.
Lahjojen avaaminen onkin tarkkaan harkittua puuhaa. On sovittu, että jokainen avaa lahjansa vuorotellen ja yksi kerrallaan niin, että muut saavat seurata avaamista ja näkevät paketista ilmestyvän yllätyksen. Näin jokainen lahja saa ansaitsemansa arvostuksen ja aika usein myös naurun remakka täyttää olohuoneen. Pakettien avaamisruljanssissa saattaa kulua kolmekin tuntia. Kun kääröt on saatu auki, odottaa pöydässä jo joulukahvi herkkuineen. Loput aattoillasta sujuu leppoisan rupattelun merkeissä ennen kuin saa nukahtaa levolliseen uneen.
Eikä joulu lopu suinkaan aattoon vaan heti seuraavana päivänä matka jatkuu isosiskon perheen luo. Taloon kokoontuvat myös pikkusiskon perhe ja isoisä. Nyt kaikkia odottavat joulupäivällinen, lauta- ja konsolipelit ja lämmin yhdessäolo.
Ehkä on niin, että perinteet tekevät joulusta sellaisen kuin sen kuuluu olla. Mitään ei voi jättää ohjelmasta pois ja kovin paljon uutta ei mukaan mahdu. Kannattaa siis pitäytyä siinä, mikä itsestä ja läheisistä tuntuu hyvältä ja oikealta.