Musiikkiopisto, musiikkiluokat ja seurakuntakuoro pokkaavat satavuotiaalle Suomelle soittamalla suurkonsertin verran kipaleita maamme musiikkivuosikymmenten varrelta.
Into siinä iski. Ja ylpeys Suomesta.
Pirkanmaan musiikkiopiston (PMO), Ylöjärven seurakunnan Celesta-nuorisokuoron ja Ylöjärven musiikkiluokkien luotsit innostuivat, kun tempaisivat itselleen tehtävän tehdä porukalla jättikonsertti maamme merkkivuoden kunniaksi.
– On hienoa tehdä kunniaa satavuotiaalle Suomelle. Ja tuoda perinnettä ja isänmaallista sanomaa lapsille. Suomi ansaitsee tämänkin konsertin! musiikkiluokkaluotsi Kimmo Hermonen innostuu.
Mutta ei tehtävä toki helpolta tuntunut. Poppoo tiesi olevansa ison työn edessä.
– Mutta enemmän kuin haasteita ajattelimme mahdollisuuksia.
Väläyksiä vuosilta
Konsertin juju on seurailla suomalaisen musiikin matkaa sadan vuoden ajalta. Vuosikymmen vuosikymmeneltä katsotaan, millaisia säveliä kunnaillamme on kaikunut.
Mitään tyhjentävää kattausta ei tietenkään voida tarjoilla, vaan ideana on tarjota väläyksiä vuosien varrelta.
– Meillä on sellainen nallepuhmainen ote ”mennään metsään, ja siellä on kaikkea kivaa”. Emme ole noudattaneet mitään tiukkaa logiikkaa. On keko, ja jokainen laittaa siihen kortensa, PMO-opettaja Merja Eskelinen sanoo.
– Se on meidän Suomemme, Hermonen tuumaa.
Konserttiin mahtuu yhtä jos toista vakavasta leikkisään, klassisesta populaariin. On kansanmusiikkia, on käännösbiisejä. On lavatanssimusaa ja Eppujen räimettä. Tiitiäisen satupuuhunkin kurkistetaan.
Musiikin muutosten matkassa voi toki aistia myös muun historian askelia. Esimerkiksi uusien musiikkitulokkaiden hyväksyntä alkupahennuksen jälkeen kielii yhteiskunnan vapaamielistymisestä ja tyylien kirjon laajenemisesta.
– Ja jokainen kappale on oman aikansa heijastuma, Hermonen huomauttaa.
Yhdessä potenssiin
Näin isoa yhteiskonserttia musiikkitoimijakolmikko ei ole aiemmin tehnyt. Yhteistyötä kylläkin on ollut. Sille pohjalle tämäkin konsertti virisi.
– Pitkään on ollut visio, että pitäisi tehdä jokin iso spektaakkeli, Hermonen taustoittaa mietteitään, ja Eskelinen jatkaa, että kun Ylöjärven yhtenäiskoulu pyysi PMO:lta juhlavuoden konserttia, päätettiin voimat yhdistää.
Iso produktio on musiikkikasvateille hieno ja harvinainen mahdollisuus, erityinen oppimistilanne.
– Se on potenssiin jotain, Eskelinen vertaa suurkonserttia perusesiintymisiin ja -opiskeluun.
– Opitaan myös sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, vastuun ottoa…, Celestan vetäjä, kanttori Saara Syrjäniemi ynnää.
Yhteiskonsertin avuin musiikkitoimijat pääsevät näkemään, miten ne voivat hyödyntää ja tukea toisiaan. Samalla yleisökin näkee paikallisen musiikkitoiminnan kirjoa.
Vaikkei juhlavuoden valtakunnallinen teema ”yhdessä” olekaan ollut tietoisena järjestäjien mielessä, se istuu tähän yhteyteen mainiosti.
– Kieltämättä ei osuvampaa teemaa voisi konsertillemme olla, Hermonen nyökyttelee.
Aika palapeli
Kuten kopla arvasi odottaa, urakkaa piisasi. 250 esiintyjän ja instrumenttien liikuttelu konserttipäivänä vaati suunnittelua.
– Ymmärrän, miksi sotaherroilla on niitä pikku-ukkonappuloita apuna, Eskelinen virnistää.
Palaverejakin sai pitää, vastuita jakaa ja sähköpostia suihkia. Kipaleet onneksi asettuivat helposti järjestykseen kronologian mukaan.
Erilaiset kokoonpanot kuoroista orkestereihin ja kamariryhmästä pop- ja rockkokoonpanoihin sekä erilaiset kappaleet rauhallisista meneviin tuovat puolestaan luontevasti vaihtelua. Aikajärjestys ja välijuonnot taas kokoavat palettia yhteen niin, ettei se jää sillisalaatiksi. Yhtä kaikki monipuolista kokonaisuutta on lupa odottaa.
– Tulee mieleen peitto, jossa on paljon värejä, Eskelinen kuvailee.
– Tai luulen, että se peitto on sinivalkoinen, PMO:n ja musiikkiluokan oppilas Lotta Karppinen hymyilee.
