Minua on varoitettu

25.10.2017 09:00

Aloin keväällä vahvasti tuntea, että tarvitsen kilejä. Tapahtui ehkä nähtyäni jonkun videon, jossa pienet sylikilit säntäilevät ja pomppivat sympaattisesti sinne tänne. On tarpeita, jotka menevät itsestään ohi ja sitten on pakkomielteenomaisia tarpeita. Nyt puhumme jälkimmäisestä.
Minua on varoitettu. Minua on varoitettu kasvotusten, puhelimitse ja sosiaalisen median välityksellä. Minua on varoitettu jo ennen kuin hain kilit.
Niitä piti tulla kaksi, mutta vahingossa tulikin kolme. Cara, Cilla ja Patricia eli Paksu olivat alkuun tuttipulloruokinnalla. Ne olivat ylisöpöjä ja vähän villejä.
Kenellekään ei oikein uskaltanut hehkuttaa, että ne ovat ihan ylisöpöjä, koska vähintään joka toinen katsoi vähän säälien ja sanoi, että odota vain, kohta ne on kamalia. Ne ei pysy missään aitauksessa ja ne pitää ääntä ja haisee pahalle. Ja puskee. Ja paskoo. Ja syö kaiken. Minua on siis varoitettu vielä senkin jälkeen, kun kilit olivat jo tontilla.
Kilit kasvoivat ohi tuttipulloiästä, oppivat kiipeämään mökkinsä katolle ja autojen konepelleille. Ne tulivat läpi kanaverkkoaidasta ja tyhjensivät aina vapaana ollessaan tallin roskiksen. Yksi hyppäsi ponin selkään ponilta lupaa kysymättä. Minusta ne olivat edelleen ylisöpöjä ja vähän villejä.
Vahvistettiin häkkiä ja piilotettiin hevosten rehusäkit vuohenkestäviin tynnyreihin. Peitettiin heinäpaalit isolla pressulla, etteivät putoa niiden väliin, kun kiipeilevät niiden päälle. Kiipeileminen ei ole estettävissä, mutta sen vahingot voi minimoida.
Yksi yritti alkaa puskea ihmisiä, mutta sille saatiin opetettua, ettei se käy. Huomasin, että ristiriitatilanteissa näiden kanssa voi neuvotella, kun käyttää hyväkseen ruokaa ja rapsutuksia. Pelkkä komentelu ei tehoa, koska jääräpäisempää eläintä kuin vuohi ei liene olemassa.
Kilit ovat nyt puolivuotiaita, enkä edes tiedä kutsutaanko niitä enää kileiksi vai joko ne ovat vuohia. Minusta ne ovat edelleen ylisöpöjä ja vähän villejä. Olen lakannut odottamasta, että koska niistä tulee kamalia.
Kyllä, ne haisevat ja kyllä, ne pitävät ääntä. Johtunee siitä, että ne ovat eläimiä. Edellä mainitusta syystä ne myös toteuttavat lajityypillistä käyttäytymistään, eli hyppivät, kiipeilevät ja pureskelevat. Minua on varoitettu. Varoittajista kukaan ei ollut varsinaisesti väärässä. Vuohissa on kaikki ne ominaisuudet, mitä niissä luvattiinkin olevan.
Mutta kukaan ei kertonut, että vuohi on koiraakin uskollisempi seuralainen ja perässä kulkija, taitava kommunikoija ja että sillä on ihan mahtava energia ja huumorintaju. Nyt on minun vuoroni varoittaa sinua, joka katselet söpöjä kilivideoita: Varo, niihin voi jäädä koukkuun. Ne ovat juuri niin mahtavia.

Kommentointi on suljettu.