Ylöjärveläistyttö sukelsi piirrosharrastuksineen nettiin: siellä on harrastajayhteisö eli niin yleisö kuin opin lähdekin.
Sinne se lähti, maailman toiselle puolelle, metsäkyläläisen Heta Mustilan piirros. Tästä on kiittäminen somea.
Hänen sarjakuvamaailmasta, mangasta ja fanitaiteesta ammentava piirrosharrastuksensa näet elää suurelta osin somen syövereissä. Harrastajapiirien tapoihin kuuluu sekin, että kanssaharrastajat voivat teettää toisilla kuvia itse luomistaan hahmoista. Niin kävi Mustilalle.
Hän postasi someen kuvan ja kysyi, josko joku haluaisi teettää oman hahmonsa kuvan mallin mukaan. Parikymmentä minuuttia meni, ja tilaus kilahti yksityisviestilaatikkoon. Ja jo sen jälkeenkin on tärpännyt.
– Olihan se kivaa, sillä vasta ensi kertaa heitin verkkoja vesille katsoakseni, miten onnistuu. Ja onhan se aika hienoa miettiä, että nyt ulkomailla on minun töitäni.
Netti vauhditti
Harrastus alkoi muutama vuosi sitten Pokémoneista. Ennenkin piirtämisestä tykänneen tytön taideinto tulvahti nyt todella, kun hän intoutui kopioimaan Pokémon-keräilykorttien kuvia. Omia roolipelihahmojaankin hän rustasi.
Pari vuotta sitten harrastus sai lisäpotkun. Tyttö liittyi Instagaramiin ja sitten muihinkin somekanaviin, ja niistä urkeni kanssaharrastajien verkosto seuraajineen ja seurattavineen. Aukeni myös omanlaisensa hahmomaailma: tapa suunnitella itse hahmoja kopioinnin sijaan.
Netistä tuli harrastamisen tukijalka. Mustila ei hakeutunut kursseille tai tukeutunut opaskirjoihinkaan vaan ammensi oppia somettajilta ja Youtube-videoilta. Piirrosvauhti kiihtyi, jotteivät seuraajat olisi kyllästyneet uusien postausten odotteluun.
– Siinä alkoi kehittyä. Opin anatomiaa, varjostuksia ja värien käyttöä. Mietin materiaaleja, joten vaihdoin kynät ja paperin parempiin.
Varjopuolikin aktiivipostailulle tuli. Piirtämisestä tuli velvollisuus, ja into hiipui.
– Mutta sitten löysin innon uudestaan ja ajattelin, että piirrän silloin, kun siltä tuntuu.
Innon lähdettä piirtämisessä kyllä piisaakin. Taiteilu on Mustilalle rentouttavaa touhua, joka purkaa tunteita ja stressiä. Ja lopuksi tuloksen näkeminen on yhtä palkitsevaa kuin itse tekeminen.
– Ja osaamisen lisääntyessä into kasvaa.
Nyt livenäkin
Nyt Mustila saa yleisöä myös livemaailmassa, kun hänen ensimmäinen näyttelynsä on esillä tamperelaisessa pitopalvelu-lounasravintolassa.
Mustila tosin ensin epäröi, kun omistajatuttu ehdotti näyttelyä. Piirtäjä mietti, kiinnostavatko ja kelpaavatko hänen työnsä. Netissä esiin uskaltaa paremmin, sillä siellä surffailevat harrastajapiirit ovat kohderyhmää ja siellä voi toimia nimimerkin suojissa.
Mutta vanhemmat kannustivat, ja taitaja päätti kokeilla. Se kannatti. Ujouttaan tyttö ei näet oikein kehtaa livemaailmassa nostaa harrastustaan esiin, jottei vaikuta leuhkalta, mutta samalla on toki haluakin näyttää osaamista. Nyt urkeni mahdollisuus.
– Ja olen saanut hyvää palautetta, hän iloitsee.
Leikkiä ja tunnetta
Värikäs, piirrosmaisen pelkistetty, inhimillistettyjä eläinhahmoja suosiva lapsekas ja mielikuvituksellinen sarjakuvatyyli kiehtoo Mustilaa, koska realistisempi meno tuntuu vähän tylsältä.
– Tyylissäni on enemmän valinnan vapautta. Ja fantasia kiehtoo minua, koska siinä on asioita, jotka eivät ole mahdollisia, hän hehkuttaa leikittelyn mahdollisuutta.
Töihin hän tavoittelee ennen kaikkea tunnistettavaa tunnetilaa tai tunnelmaa. Niin värien kuin vaikka yksityiskohtien tulee tukea kohtauksen tai hahmon fiilistä.
– Muuten työ on tavallaan ontto, kuin ruoka, jossa ei ole makua.
