Vaikka vesiturvallisuus on tuttua asiaa suomalaisille, monelta se jää mielen perukoille juhannuksena. On siis taas syytä kääntää neuvokas katse vesille.
Juhannuksen jälkeen lööpit kertovat karua tarinaa: taas hukkui moni.
Toistuva tarina huolettaa Teivon paloasemasta ja tänä juhannuksena osin Pirkanmaan päivystyksestä vastaavaa aluepalomestaria Tomi-Pekka Olkkosta sekä Teivon palomiestä Matias Lindiä.
– Voimme valistaa, mutta nollatilaston saavuttaminen on mahdotonta. Ja kyllähän ihmiset turvallisuusasiat tietävät, mutta silti onnettomuuksia sattuu, Lind harmittelee dilemmaa.
Voivotteluun kaksikko ei silti jää.
– Pohdin, mitä olisi voitu tehdä. Yritän saada lööpeistä oppia, Olkkonen sanoo, ja kaveri komppaa pelastusväen käyvän tapauksensa läpi yhä kehittyäkseen.
Tilastopiikkiin perusresurssein
Vaikka kesäkuu ei ole vilkkain vesipelastuskuukausi, juhannus on yksittäisenä ajankohtana piikki.
Koko maassa juhannuksena hukkuu kymmenkunta henkeä ja muita pelastuslaitoksen vesitehtäviä on arviolta kymmeniä. Pirkanmaalle niistä osuu yksittäisiä.
Lisäksi on kymmeniä muita vesivaaratilanteita, jotka hoitavat meripelastusseurat. Pääsääntöisesti pelastuslaitos hoitaa ihmisten pelastamiset ja seurat hoitavat muut tehtävät. Ja tietysti tilastopimentoon jää tapauksia, joihin pelastajia ei hälytetä.
Pelastuslaitos varautuu juhannukseen tavallisella kesämiehityksellä ja -kalustolla.
– Piikkihän voi tulla milloin vain, Olkkonen selittää jatkuvaa perusvalmiutta.
Meripelastusseurojen valmiutta sen sijaan lisätään.
Kaikki ammattipalomiehet taitavat pintapelastuksen. Jos on sukellettava syvälle ja haarukoitava laajalti, tarvitaan vesisukeltajia.
– Heitä on Pirkanmaalla kuusi per vuoro.
Välineinä ovat sukellusvarusteet, paukkuliivit, veneet, heittoliinat…
– Pääsääntöisesti uimme ihmisen luo ja otamme hänestä kiinni.
Varoen vedessä ja rannalla
Uijan suurimpana riskinä Olkkonen pitää hyppyä tuntemattomaan. Vastassa voi olla vaikka kivi.
– Usein uidaan selälle päin ja arvioidaan kyvyt liian suuriksi. Tai lähdetään yksin uimaan, hän ynnää.
Pelastaja neuvoo, että rannalla tulisi olla seuraava silmä sekä apuvälineitä, kuten puhelin, kelluke ja vene. Uimapaikkaan olisi syytä tutustua ja uimaan lähteä rannan suuntaisesti ja uintimatkaa tunnustellen.
Outous on veneilijänkin riski. Vieras ympäristö tai kulkupeli voi yllättää. Iso väkimäärä voi sotkea veneen tasapainoa, ja laidan yli voi horjahtaa.
– Pissimiset hoidetaan rannalla, Lind vihjaa.
Muista vesillä liikkujistakin voi koitua vaaroja, kuten isoja aaltoja. Ohjelistalle kaksikko lataa pelastusliivit, venevarusteet tulpasta ja varapolttoaineesta hätärakettiin ja sammuttimeen, kartat, sallitun kyytiläismäärän, rauhallisen aloillaan olon ja muiden veneilijöiden huomioinnin.
Joutui hätään uija tai veneilijä, eri kohdille rantaa tulisi asettua tarkkailijoita, jotta erisuuntaiset havainnot auttaisivat rajaamaan pelastusaluetta.
Toki vesivaaraan voi joutua rannaltakin. Niinpä on paras liikkua varoen ja säitä seuraillen esimerkiksi laiturilla ja rantakivillä, jottei liukastu, kompastu tai horjahda.
Aina vedessä ja veden äärellä on syytä tuntea sijaintinsa sekä muistaa, että humala lisää riskejä.
Sakko voi napsahtaa
Varovaisuus ei ole vain järkevä veto vaan myös velvollisuus, jonka rikkomisesta voi koitua sakko tai huomautus.
Laki vaatii erilaisiin veneisiin erilaisia varusteita. Vaatimukset voi tarkastaa esimerkiksi Trafin sivuilta.
Ruorijuoppouden raja on yhdessä promillessa. Veneilijän on myös osattava hallita venettä, vaikka taitotodistusta ei perusveneilijältä vaaditakaan. Muutoinkaan turvallisuutta ei saa vaarantaa.
– Tunne veneesi ja kertaa asioita, Pirkanmaan vesiliikennevastaava, ylikonstaapeli Petri Tynjälä ohjeistaa.
