Mannerheimin lastensuojeluliiton leikkipuistotreffit osoittavat pitkin kesää kohtaamispaikkoja lapsiperheille Ylöjärven maisemissa.
Lapsikööri ja pari aikuista seisoskelevat Metsämiehentien leikkipuistossa Haavistolla.
– Moikka, koira! kajahtaa jonkun vesselin suusta, kun tiirataan yhden mukanaan tuomaa haukkua.
Kohta kolme nassikkaa kirmaa vieterikeinuun.
– Hei, mikä sun nimi on? Iida Wall kysyy kupeelleen istuneelta Niilo Karukalta.
– Veikka tulee kans, Niilo jatkaa vastattuaan, ja jo alkaa keinulla nujuaminen ja railakas kikatus.
Aikuiset jatkavat jutusteluaan, kun viikarit viilettävät katosliukumäkeen leikkimään laivaa ja ampaisevat pian toiseen liukumäkeen.
– Yhteislasku! N, y, t, nyt! Niilo hihkuu.
Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Ylöjärven yhdistyksen virittelemillä leikkipuistotreffeillä jo parista perheestä syntyy vilskettä ja tuttavuutta.
Luodaan lähiverkkoa
Juuri tämä on leikkipuistotreffien tarkoitus. Yhytetään viikarit leikkikavereiksi ja aikuiset juttuseuraksi.
– Usein kuulee, että kun mennään leikkipuistoon, siellä ei ole ketään. Tällainen pienimuotoisesti koordinoitu juttu, että on merkitty päivämäärät ja puistot, auttaa siinä, että puistosta löytyy leikkikavereita, Minna Kekkonen Ylöjärven MLL:stä sanoo.
Puistokohtaamiset ovat jatkoa Ylöjärven MLL:n perhekahviloille, jotka jäävät kesäksi tauolle. Idea äkättiin Hämeenkyrön vastaavasta toiminnasta.
Treffeillä luodaan lähiverkostoa, joka tulee tarpeeseen etenkin niille, joilta sitä puuttuu.
– Isovanhemmat ja sisarukset voivat olla kaukana. Ja täällä käy monia, jotka eivät vielä ole päiväkodissa, Kekkonen sanoo.
Iidan äiti Anna Wall taas kertoo, että vaikka hänellä itsellään on hyvä tukiverkko, lapsilta uupuu päiväkodin ulkopuolella seuraa.
Juttuseuralta saa niin ajankulua kuin vertaistukea.
– Vaikka yövalvomisista juttelu auttaa kummasti, kun tietää, että joku muukin on samassa veneessä. Ja tietysti kehitysvaiheet ja muut iloitaan yhdessä, Kekkonen sanoo.
– Ei kohtalotovereita koskaan ole liikaa, Niilon isä Raine Karukka toteaa.
– Ja voin antaa muille vertaistukea, itse tukea lähiverkoltaan saava Anna Wall tuumaa.
Kivasti tarjontaa
Nyt kolmatta kesää järjestettäville treffeille on ollut tarvetta ja riittänyt suosiota, parhaimmillaan vilskettäkin. Myös toiveita lisäpuistoista ja jatkosta on kirvonnut.
Kekkosen ja Karukan mielestä lapsiperheille on Ylöjärvellä kiitettävästi mahdollisuuksia kohtaamisiin ja tekemiseen. On kaupungin, järjestöjen ja seurakunnan toimintaa. Vaikkei Wall tarjontaa kovin tunnekaan, hänellekin muistuu monenlaista.
Toki he toteavat, ettei kaikki toiminta kosketa kaikkia ikäryhmiä ja että tarjota voi aina lisääkin, esimerkiksi eri kellonaikoina.
Kolmikko arvioi täkäläisperheiden tuntevan ja kohtaavan toisiaan vaihtelevasti. Osa on aktiivisesti mukana menossa, osa ei.
– Siinä on aina se oma aktiivisuus. Tosin onhan joskus hankala mennä uuteen paikkaan, Kekkonen ymmärtää, ja Wall mainitsee perussuomalaisen arkailun.
– Olisiko leikkipuistotreffeille helpompi tulla… Kun lapset tutustuvat, vanhempienkin on helpompi tutustua, Kekkonen kuitenkin tuumii vapaamuotoisista treffeistä.
Pienikin on kivaa
Puistotreffien kaltainen pienimuotoinen, läheinen ja arkinen ohjelma on puistopoppoon mielestä vallan hyvää kesätekemistä.
–Me aikuiset joskus asetamme isommat vaatimukset ja toiveet lomatekemiselle kuin mitä lapset kaipaavatkaan, Kekkonen toteaa ja muistelee erään äidin kertomusta Ruotsin-reissusta, josta lapsille jäikin päällimmäisenä mieleen leikkipuisto kivoine liukumäkineen.
– Puistotreffeillä saa lapsille helpolla mukavaa tekemistä ja saa energiaa kulumaan, Karukka myhäilee.
