TE-asiantuntija näkee neuvontatyössään sekä ikäviä että kirkkaita sävyjä. Myös työllisyysnäkymissä on orastavaa hyvää mutta myös epävarmuutta. Vappuna, työn juhlana, hän kuitenkin keskittyy toivoon.
Työllisyystilanteen pilvenraoista paistaa positiivisia merkkejä.
Vuoden 2008 finanssikriisistä alkanut ja parin vuoden paremman kauden jälkeen taas vuosia jatkunut työttömyyskasvu kääntyi viime vuonna laskuun. Ylöjärvellä on jopa selvää parannusta. Tämä nostaa TE-keskuksen Ylöjärven pisteessä työskentelevän Veikko Huuskan huulille hymyä.
– Onhan se tosi myönteistä, kun on nähty alamäkeä ja isoja irtisanomisia.
Samalla miehen mieltä varjostaa skeptinen sävy.
– On kauheasti epävarmuustekijöitä. Nythän talousviisaat vääntävät siitä, onko talousoptimismi kovalla pohjalla.
Työn juhlan vapun alla Huuska kuitenkin kääntää katseensa positiivisiin sävyihin.
– Kun on juhla, silloin ei itketä. Ei vedetä epävarmuuksia esille vaan mahdollisuuksia.
Vaikea aihe vakavoittaa
Työttömyys ei ole hilpeä aihe, ja työttömyysneuvontaa antava Huuska joutuu kohtaamaan sen päivästä toiseen.
Vaikkei hän vallan vaivu apeisiin mielialoihin vaan asennoituu ammatillisesti tehden voitavansa, toisinaan ikävä aihe silti synkistää, varsinkin vaikeina aikoina. Tuntuu tukalalta, kun sekä asiakas että neuvoja tietävät paikkojen olevan tiukassa ja kun näkee eritoten joillain ryhmillä kehnoja työllistymismahdollisuuksia.
– Siinä tietysti tulee myötätuntoa. Silloin ei ole niin kivat fiilikset.
Voimattomuutta luovat myös keinojen vähyys ja Huuskan havainto, että nyt niitä on vieläpä vähennetty, vaikka aiemmin juuri huonoina aikoina on lisätty panoksia työllisyyden parantamiseen.
Kaiken kukkuraksi työttömyys on ikuisuusongelma, josta ei koskaan täysin päästä. Huuska myöntää, että nuorella iällä tämä tuntui tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta. Ajan saatossa hänen on kuitenkin täytynyt sopeutua asiaan.
– Se on yksi elämän realiteetti.
Auttamisen ilo lämmittää
Vaan on TE-työssä valoakin. Vaikeuksista huolimatta Huuska näkee työllään merkitystä. Ilman TE-toimiston apua työttömien tilanne olisi takuulla vielä surkeampi.
– Kyllähän henkilökohtaista neuvontaa ja työn välittämistä tarvitaan.
Valon pilkahdukset palkitsevat neuvojaa.
– Asiakkailta ei tule paljon palautetta, kun systeemi on mennyt niin kasvottomaksi, mutta kun huomaa, että asiakas on päässyt töihin, hyvältähän se tuntuu.
Joskus ihan pienetkin asiat saavat suurta aikaan tai tuovat jotain apua.
– Osa kaipaa aktivointia, rohkaisua ja tuuppausta. Voi nähdä, että okei, tuo sai tuosta jonkin herätteen. Ja työelämä on nykyään niin monimutkainen, että kuka tahansa voi tarvita tukea, vaikka CV-vinkkejä tai pohdintaa eri vaihtoehtojen välillä.
Parhaat tunnelmat puhkeavat, kun pitkä ja monivaiheinen työttömyys saa ratkaisun: pitkäkestoisen työsuhteen tai vaikkapa työttömyyseläkkeen.
– Ovathan ne hienoja hetkiä.
Työ kantaa muttei ole kaikki
Työtä tehdään toki toimeentulon ja yhteiskunnan pyörimisen vuoksi, mutta Huuska näkee sillä paljon muutakin merkitystä.
– Ihminen haluaa jollain lailla päteä, toteuttaa itseään. Ihminenhän tunnistaa itsensä tekemisen kautta. Se muodostaa minäkuvan, hän aloittaa.
Työllä on myös sosiaalista voimaa. Huuska on esimerkiksi nähnyt, kuinka työpajaporukoista on tullut pitkäaikaistyöttömille lopulta kuin perheitä.
– Siinä näkee, kuinka tärkeää on kuuluminen johonkin yhteisöön.
Lisäksi työ antaa selkärankaa elämälle.
– Se jäsentää ajankäyttöä.
Huuskasta työ ei kuitenkaan saisi olla kaikki. Jos tuijotetaan vain kilpailukykyä, työtä ja kansakunnan elämää bruttokansantuotteen kautta, jotain on pielessä.
– Kyllä nämä ovat liikaa julkisen keskustelun perusteina. Ja työttömien syyllistäminen on ihan perusteetonta ja järjetöntä. Lastataan suotta heidän kivirekeensä lastia.
Toki TE-asiantuntija toivoisi satsausta työllisyystoimiin. Keinojen keksiminen on hänellekin visainen pähkinä purtavaksi, mutta ainakin hän perää uudenlaista työn ja toimeentulon järjestelmää. Perustulokokeilun kaltainen uuden etsintä on hänestä oikea suunta, vaikka hän näkeekin mallissa vielä viilaamista.
– Kaikenlaisen työn vastaan ottamisen pitäisi olla houkuttelevampaa ja kannattavampaa.
Tähän murroskauteen Huuska esittää toiveensa:
– Toivoisin, että olisi rivakkaa otetta inhimillisyyttä unohtamatta.
