Opettaja astuu koulutielle

Ammatti sai sinetin

Ensimmäisenä työpäivänä Elina Hämäläinen valmisteli luokkaa omassa rauhassaan, mutta kävipä luokan ovella uteliaita oppilaitakin kyselemässä tulevasta uudelta opettajaltaan.
Ensimmäisenä työpäivänä Elina Hämäläinen valmisteli luokkaa omassa rauhassaan, mutta kävipä luokan ovella uteliaita oppilaitakin kyselemässä tulevasta uudelta opettajaltaan.
Elina Hämäläinen sai opettajan paperit hyppysiinsä viime keväänä. Viime torstaina alkanut sijaisuus Moision koulussa on ensimmäinen pesti valmistumisen jälkeen. Luokan edessä olo on silti hänelle jo tuttua kauraa.

Ruotsia ja englantia opettava Elina Hämäläinen lastaa läjäpäin oppikirjoja hiljaisen luokan seinustalla nököttävään kaappiin.
Puolen vuoden tai mahdollisesti sitä pidemmän sijaisuuden tekijä säästettiin valvontaluokan luotsaamiselta, joten ensimmäinen koulupäivä kuluu luokkahuonetta ja opetusasioita valmistellessa. Iltapäivällä opettajille on yhteinen koulutus.
Vasta valmistunut ei kuitenkaan ole opettamisessa eikä luokanvalvonnassakaan noviisi. Hän on opintoihin kuuluneiden harjoittelujen lisäksi paiskinut kolmisen vuotta töitä erilaisten sijaisuuksien parissa. Yhden kevään ajan hän oli luokanvalvojana.
– Tykkäsin siitä. On kivaa, kun pääsee vähän tavallista henkilökohtaisempaan kontaktiin oppilaiden kanssa. Voi puhua muustakin kuin verbintaivutuksesta.
Vaikka valvonta merkitsee lisätyötä, Hämäläinen ei koe sitä ikävänä rasitteena. Puoli vuotta kestänyt luotsaaminen meni vielä ainakin alkuinnostuksen piikkiin.
Hämäläinen ei olisi ollut pahoillaan, vaikka luokanvalvontatehtävä olisi nytkin napsahtanut kohdalle. Toisaalta nyt jää aikaa tottua talon tavoille. Lisäksi oppilaat säästyvät hämmennykseltä, kun heidän ei tarvitse luopua juuri tutuksi tulleesta luokanvalvojasta, kun tämän sijaisuus päättyy.
Hämäläinen kuitenkin saa oppituntien ulkopuolista kosketuspintaa oppilaiden aatoksiin kerran viikossa koittavilla välituntihetkillä, jolloin kuka tahansa koulun oppilas voi tulla juttutuokiolle.
– Ei ole tavatonta muutenkaan, että joku jää tunnin jälkeen juttelemaan.

Nyt voi keskittyä opetukseen

Tuore opettaja jättää opiskelumaailman ja astuu toden teolla työelämään hyvillä mielin.
– On helpottunut olo, kun sain opinnot pakettiin. Pääsen kunnolla keskittymään työhön, eikä takaraivossa roiku ajatus, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ei ole pois suljettua, että joskus jatkaisin opiskelua, mutta en tee sitä nyt heti.
Valmistuminen venyi muutamalla vuodella, kun satsi sijaisuuksia sattui kohdalle ja talonrakennusprojekti haukkasi oman aikansa. Nyt lopputyö kuitenkin lepää kansissaan ja todistus on plakkarissa.
Työuran aloittaminen sijaisuuksilla ei ollut Hämäläiselle yllätys. Hänen mukaansa sijaiseksi ryhtyminen on vasta valmistuneille opettajille todella tavallista. Tällä haavaa Pirkanmaalla ei edes ollut virkoja auki.
Paljon keskustelua herättänyt levoton ja monen murheen kanssa painiva koulumaailma ei hirvitä tuoretta opettajaa.
– En ole ajatellut sitä kovin raskaana asiana. Siitä on hyvä tietää ja puhua, mutta en koe koulumaailmaa pelottavana.
Varsinkin uran alussa intoa vielä riittää, ja opettaja haluaakin rakentaa nuorille hyvää tulevaisuutta sekä toivoo hyvää yhteishenkeä.

Kiehtovat kielet avaavat maailmoja

Kielet viehättävät ruotsin ja enkun opea, koska niillä voi tehdä todella paljon ja ne liittyvät kaikkeen.
– Kielet avaavat ihan uusia maailmoja ja laajentavat näkökulmia.
Hämäläinen nauttii myös kielten hauskuudesta. Hän saattaa bongata hauskan kielellisen jutun vaikka katukyltistä.
Ruotsi valikoitui pääaineeksi, koska sen omaksuminen on tuntunut Hämäläisestä aina sujuvalta. Opettajaksi suuntautuminen tuntui yliopistossa luontevalta ratkaisulta, ja englanti tuli naapurimaan kielen rinnalle järkisyistä.
Tuore opettaja toivoisi ennen kaikkea pystyvänsä herättämään oppilaiden innostuksen kieliin.
Hän pyrkii tarjoamaan jokaiselle jotakin ja opettamaan elämänläheisten ja ajankohtaisten asioiden avulla, jotta oppilaat tuntisivat hyötyvänsä oppimastaan.
– Omina kouluaikoinani kielten opiskelu oli kovin kirjallispainotteista, mutta minusta pääasia on, että oppilas ymmärtää ja tulee ymmärretyksi.

Vuodet rakentavat rutiinia

Elina Pyölille opettajana työskentely on ollut arkea jo muutaman vuoden ajan. Siitä huolimatta hänen on tartuttava sijaisuuteen, sillä virat ovat kortilla. Nuori opettaja kuitenkin näkee useita työpaikkoja mielellään.
Järjestyssääntöjen ja muiden käytännön asioiden läpi käynti kuului Elina Pyölin ensimmäisen työpäivän ohjelmaan. Päivään mahtui silti myös tutustumisleikkejä.
Järjestyssääntöjen ja muiden käytännön asioiden läpi käynti kuului Elina Pyölin ensimmäisen työpäivän ohjelmaan. Päivään mahtui silti myös tutustumisleikkejä.

Kasiluokalle tuore kasvo puhuu pulpettien lomassa ja kirjoittaa ruokailuvuoroja liitutaululle.
Elina Pyöli aloittaa ensimmäisen päivän uudessa työpaikassaan Moision koulussa tutustumalla luokanvalvontaluokkaansa ja palauttamalla koulun arkiasioita koululaisten mieleen.
Luokanvalvojan tehtävät sujuvat Pyöliltä kokemuksen voimalla, sillä hän on ollut niin seiska-, kasi- kuin ysiluokankin valvojana.
Luokanvalvonta on maittanut nuorelle opettajalle hyvin. Tehtävä tekee ainakin yhden luokan oppilaat tavanomaista tutummiksi. Yhteydenpito kotien suuntaan on sujunut hyvin.
– Onhan luokanvalvonta iso duuni, ja se on välillä varmasti raskastakin, hän myöntää.
Kuitenkin hän tarttuu tehtävään mielellään ja tuumaa, että tuntuisi kenties omituiselta, jos valvontaluokkaa ei yhtäkkiä olisikaan.
Pyöli on valmistautunut valvontatehtävään tutustumalla Moision koulun käytänteisiin ja oppilaiden taustoihin.
Hän otti jo heti kouluvuoden alkajaisiksi yhteyttä oppilaiden vanhempiin Wilma-nettiohjelman avulla.
– Toivon, että myös vanhemmat ottaisivat yhteyttä rohkeasti.
Luokanvalvonnassa Pyölin mielestä tärkeintä on oppilaiden kohtaaminen.
– Tässä oppii näkemään ja aavistamaan, jos heillä on joitain huolia.

Sijaisuuksien tie on pitkä

Elina Pyöli valmistui äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi vuonna 2008.
Siitä saakka hän on paiskinut töitä.
Jos vasta valmistunut Elina Hämäläinen joutuu tarttumaan sijaisuuksiin, sama tilanne on Pyölilläkin. Tämä on tuttu juttu monelle vuosiakin työelämässä olleelle opettajalle.
– Varsinkin Pirkanmaalla ja muilla yliopistopaikkakuntien seuduilla tämä on tyypillistä. Moni haluaa jäädä opiskelupaikkakunnalle asumaan, joten tietyille alueille keskittyy enemmän hakijoita kuin muualle. On tavallista, että yhteen virkaan on 40 hakijaa, lukion virkaan jopa 60.
Sijaisena työskentely ei kuitenkaan ole toistaiseksi saanut savua nousemaan Pyölin päästä.
– Se on ihan kivakin asia. Näkee eri kouluja, ja on vapaa vaihtamaan työpaikkaa. Uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, esimerkiksi opiskella lisää.
Työ on ollut äikän maikalle vuosi vuodelta helpompaa.
– Ensimmäisenä vuonna tuli tehtyä tosi pitkiä päiviä. Kaikki materiaali piti tehdä alusta asti. Nyt voi vain päivittää materiaalia ja tehdä uutta tarpeen tullessa.
Rutiinin myötä oppilaiden tuotosten tarkistuskin sujuu aiempaa sutjakammin. Kaikesta huolimatta oppituntien ulkopuolella on aina paljon tekemistä.

Variointi on opetuksen suola

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina miellyttäneet Elina Pyöliä. Nainen on kiinnostunut myös analyyttisestä tavasta lähestyä kieltä,  ja hän jopa tykkää kieliopista.
Heti suomen kielen ja kirjallisuuden opintojen alussa Pyölille ei ollut selvää, että hän ryhtyy opettajaksi. Ajan myötä opettajuus kuitenkin tuli kuvioihin luontevasti. Kenties valintaa vahvisti  sekin seikka, että Pyöli on opettajasuvusta.
Nainen on ollut ammatinvalintaansa tyytyväinen. Työ on monipuolista: äidinkieleen kuuluu monenmoisia osa-alueita, ja opetustapoja voi varioida opettajavetoisesta selittämisestä keskusteluun ja draamaharjoituksiin.
Pyöli ei kuitenkaan sulje pois ajatusta muista ammateista. Hän opiskelee paraikaa ortodoksista kirkkomusiikkia Itä-Suomen yliopistossa, ja työtä voisi joskus löytyä ainakin sen parista.
Opetuksessa Pyöli pyrkii selkeyteen. Tahdin on oltava riittävän rauhallinen, mutta toisaalta älyllistä haastettakin tulee tarjota. Tavoitteena on opettaa koululaiset ilmaisemaan ja perustelemaan mielipiteitään.
– Esimerkiksi kaikista kirjoista ei tarvitse tykätä, mutta näkemys täytyy perustella.