Kippojen kutsu

Nyt on menossa taikka tulossa joku kutsujen uusi tuleminen. Tai sitten minä olen vain siinä iässä, että kaikki tuttavani alkavat pitää kynttiläkutsuja, kippokutsuja ja alusvaatekutsuja. Muutama vuosi sitten tuttavani pitivät lastenvaatekutsuja. Minäkin pidin. Sen jälkeen on ollut monta vuotta hiljaisempaa kutsurintamalla.
Nyt saisi käydä vaikka kahdet kutsut samana päivänä. Kippokutsuille menen mielelläni, koska olen perso kaikille leivonnaisille, joita kutsuilla yleensä tarjoillaan, enkä itse jaksa leipoa. Mutta edellä mainitusta syystä minulla ei tietenkään ole juuri mitään ostettavaa kippokutsuilta, koska siellä kaupataan paljon leipomiseen liittyviä hyödykkeitä.
Kaikki kipot, kupit ja veivaimet, jotka olen kippokutsuilta tilannut ovat aivan loistavia, todella. (Paitsi että paistinlasta sulaa samalla tavalla pannuun kiinni kuin marketin lastakin, mikä oli pettymys.) Ne ovat kalliita, mutta elinikäinen takuu. Ne voi laittaa mikroon ja jääkaappiin ja pakastimeen, vaikka kaikkiin yhtä aikaa ja ne kestävät sen. Hienoa.
Ei minun mielestä kuitenkaan ikinä yhtä hienoa, kuin esittelijän mielestä. Jotenkin esittelijöistä saa aina sen kuvan, että astiat ovat muuttaneet heidän koko elämänsä ja muodostavat merkittävän osan heidän arkeaan. ”Kuka haluaa seistä hellan vieressä vahtimassa, kun riisit kypsyvät, kun ne voi kypsentää mikrossa ja tehdä sillä aikaa jotain muuta?” Kuka seisoo hellan vieressä katsomassa, kun riisi kiehuu?
Eräs esittelijä oli kovasti innoissaan siitä, että säilytysrasiat saa laitettua tyhjänä sisäkkäin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa kaapissa. Käsittääkseni tämä ei ole mikään aivan uusi innovaatio, että erikokoiset kipot mahtuvat toistensa sisään (vrt. maatuska, joita venäläiset ovat valmistaneet 1800-luvulta asti). Mutta eihän se väärin ole innostua asiasta silti.
Paljon on tuotteita, joita ilman esittelijät eivät enää tulisi toimeen. Minua pelottaa ostaa tuollaisia tuotteita. Minä en halua, että minun elämästä selviytymiseni on kiinni jostain vispilästä. Mitä jos se katoaa?
Käyn myös kynttiläkutsuilla, vaatekutsuilla ja ihan missä vain kutsuilla, jos ehdin. Leivonnaisia, kahvia ja hyvää seuraa. Ostan satunnaisesti jotain, kokeillakseni mullistuuko elämäni esimerkiksi 25 euron kynttilää polttamalla. Yleensä ei. Seuraavalla kerralla juon vain kahvia, syön kinkkupiirakkaa ja nyökyttelen.
Aiemmin minusta oli kiusallista olla tilaamatta mitään. Tai ainakin piti pyöritellä jotain tuotetta kädessään ja olla miettivinään, että ehkä saattaisi ostaa sen. Sitten piti aina ottaa se esittelijän tarjoama tilauskaavake käteen ja piilottaa se vaivihkaa johonkin lehtipinoon. Ostin lastenvaatekusuilta neljäntoista euron sukat, koska minulla ei ollut varaa mihinkään muuhun.
Joskus koin jopa tarvetta rastia tilauskaavakkeesta kohdan ”kyllä, olen kiinnostunut pitämään kutsut kotonani”. Nykyään olen paatunut. Haen lisää kinkkupiirakkaa, kun muut täyttävät kuponkeja.
Kohtaan ”olen kiinnostunut kuulemaan lisää uramahdollisuuksista kippojen/ kynttilöiden/ pesuaineiden/ värikkäiden lastenvaatteiden parissa” minun ei ole koskaan tehnyt mieli laittaa rastia. Minä en osaa myydä, koska minä en ole keksinyt vielä mitään sellaista tavaraa, mistä innostuisin tarpeeksi. Tuollainen tuote-esittely vaatii sellaisen omistautumisen, jota minä en itsestäni löydä.
Ja omistautumisesta puheenollen, olen ollut sellaisillakin kutsuilla, missä esiteltiin aikuisten ihmisten leluja. Se oli sinällään hieno kokemus, että siellä tyttöporukalla pohdittiin, että mihinhän mikäkin juttu on tarkoitettu laitettavaksi. Erittäin asiantuntevalla ja innostuneella esittelijällä oli kertoa ratkaisu tai ruumiinaukko jokaiseen kysymykseemme. Mutta eihän kukaan tilannut mitään, koska eihän kukaan käytä aikuisten leluja, tietenkään.
Alusvaatekutsuilla en ole koskaan ollut, enkä maustekutsuilla. Joidenkin kosmetiikka- ja pesuainemerkkien kutsut ovat vielä käymättä, samoin sisustuskutsut. Sisustuskutsut. Menen minä sellaisillekin, jos joku tarvitsee vielä sen yhden henkilön juomaan kahvia saadakseen vähän paremman emännän lahjan tai enemmän alennusta jostain, missä lukee kaunokirjaimin ”Carpe Diem”.
Ilman suurempaa kutsumustakin voi kutsuilla.
P.s. Tuoksukynttilöissä suosittelen yhdistelmää Sun-kissed linen ja Bamboo waters. Ellette halua haistella niitä kaikkia itse läpi. Säästyy enemmän aikaa kahvinjuontiin, kun ottaa suoraan nuo.