Satumaiset valokuvat, tanssi, hevirunttaus, klassinen laulu ja elokuvat. Vuoret, avaruus, vapaana virtaava ilma. Every Green in May -yhtyeen musiikki imee inspiraatiota monesta suunnasta.
– Musiikki on minulle henki ja elämä. Jos joutuisin olemaan kolme tai neljä päivää ilman musiikkia, alkaisi tulla vieroitusoireita, sanoo Kai Palo.
Ylöjärveläinen Palo on Every Green in May -yhtyeen basisti. Kaikille bändiläisille musiikki merkitsee jotain enemmän kuin sanat yltävät kuvailemaan. Intohimoa. Toivon ylläpitäjää elämässä.
Musiikki sinänsä mutta etenkin tämä yhtye.
– Tällä hetkellä puuhailen elämässä yhtä ja toista, mutta kun tämä juttu lähtee täysillä eteenpäin, se on ehdoton ykkönen. Tämä on se, mihin tähtään, laulaja Tuya Pajunen tietää.
Palon ja Pajusen lisäksi yhtyeeseen kuuluu rumpali Camilla Kirsilä ja kitaristit Olli Tasala sekä Eetu Ahola.
Bändin nimi jää heti ensi kuulemalta mieleen ja kielen päälle. Every Green in May. Omat ajatukseni nimi sinkoaa Irlantiin – tuulen tuiverrukseen ja alkukesän lukuisiin sävyihin.
Yhtye itse kertoo, että nimi viittaa jopa uudelleen syntymiseen ja alkuvoimaan. Kotisivuilla tunnelmoidaan näin:
”Kun maailman tarjoamien kolhujen jälkeen jaksaa taas nousta seisomaan, voi nähdä sävyjä, joista ei ennen ollut aavistustakaan. Vuosi toisensa jälkeen toukokuu kukoistaa ankarien talvikuukausien jälkeen. Kiehtova ilmiö, jonka voi nähdä taas erityisen voimaannuttavana.”
Luovuutta luottamuksesta
Tälle porukalle yhdessä soittaminen on selvästi voimaannuttavaa. Kun juttelen Palon, Pajusen ja Tasalan kanssa, aistin yhteishengen, joka on jotain tavallista bändifiilistä suurempaa: luottamuksen, sallivuuden ja halun tehdä jotain ennenkokematonta ilman lokeroitumista ja jämähtämistä.
Ulkoisesti se ennenkokematon on dramaattista hevitaituruuden ja klassisen laulun yhdistävää äänimaisemaa. Tekemistä luotsaavat elokuvallinen ilmaisu ja vaikutteet kulttuurin eri aloilta.
Toissa vuoden elokuussa ilmestyi sinkku City Ghost’s Club, viime kesänä ep Skyend. Kokoonpano yhdisti osaamisensa pari vuotta sitten. Osa soittajista tunsi toisensa jo vuosien takaa.
Nightwish-vertailuja yhtye on kuullut jo kylliksi, mutta jotain samaa fiilistä bändien musiikeissa on. Tosin EGiM tekee sen pakahduttavammin.
– Toistuvat vertaukset välillä turhauttavat. Niitä varmasti kuulee moni kunnianhimoinen rockbändi, jolla on naislaulaja. Allekirjoitan, että heillä on joitakin samanlaisia juttuja kuin meillä. Yhdessä arvostelussa luki, että EGiM on parasta sitten Nightwishin Oncen. Ei tietysti voi pahoillaan olla, jos verrataan Suomen suurimpaan ja menestyneimpään bändiin, Tasala sanoo.
Mutta mistä syntyy aiemmin mainittu vahva luottamus?
– Intohimo musiikkiin on iso asia. Kaikki haluavat näyttää ryhmälle parastaan, Pajunen miettii.
– Meillä on monta vahvaa osa-aluetta. Ryhmästä otetaan kaikki potentiaali irti. Voimme ja haluamme luottaa toisiin, Tasala sanoo.
– On pirun helppo työskennellä kaikkien kanssa, Palo täydentää.
Uusi bändi-ilmiö?
Bändi toivoo yhteisöllisyyden ulottuvan laajemmallekin. Olli Tasala hellittelee ajatusta, että Every Green in Mayn musiikki vetäisi mukaansa kuulijoita, joista tulisi osa kokonaisuutta. Jotain suurempaa EGiM-maailmaa.
– Viime aikoina Suomessa on vallinnut sooloartistien aikakausi. Kunpa voisimme olla luomassa uutta bändi-ilmiötä. Olisimme ryhmä, johon voi samastua, Tasala miettii.
Tuya Pajunen lisää, että bändiläiset eivät ole samasta muotista ulkoisesti saati ajatusmaailmaltaan. Hän itse on klassisen laulun ammattilainen ja taitava tanssija: argentiinalaista tangoa, swingiä ja jopa pyörätuolitanssia. Välillä hän tanssii äänitysstudiossa ilmentäessään musiikin nostattamaa tunnetta.
– Kuuntelijakuntaakin on laidasta laitaan. Ehkä siksi, että musiikissamme on niin paljon kaikkea: on rauhallista ja menevämpää, on raskasta soittoa ja puhdasta laulua, Kai Palo sanoo.
Tasala nyökyttelee. ”Kaikille sopiva” kalskahtaa vähän turhan kaupalliselta, mutta totuus on, että Every Green in May ei ole myynyt sieluaan millekään yksittäiselle soundille. Yhtye on avoin kaikille ideoille ja yhteistyökuvioille.
Biisit kuin elokuvan kohtauksia
Kappaleet syntyvät Tasalan ja Eetu Aholan tiimityönä Tasalan kotistudiossa Jämijärvellä. Bändin hyppysissä ne jalostuvat eteenpäin. Kun esimerkiksi Pajunen kuulee demot, hänen omassa päässään alkaa soida laulumelodioita.
– Päästelen ulos, mitä kuulen ja tunnen. Sieltä sitten yhdessä nappailemme sopivia paloja.
– Rakastan sattuman mahdollisuutta ja päivän moodiin tarttumista, Tasala hymyilee.
– Inspiroiduimme maailmasta ympärillämme: väreistä, muodoista, hajuista. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kappaleet ovat kuin päiväkirjamerkintöjä. Nyt voisin ajatella, että olenpa ajatellut naiivisti. Mutta se oli senhetkinen minä, ja se kuulostaa tuolta, hän lisää.
Tasala puhuu mielellään äänimaisemista. Kappaleet ovat kuin elokuvakohtauksia.
– Tuntuu karulta ajatella omia tekemisiään vain biiseinä.
Keikkoja yhtye ei vielä ole tehnyt. Tyylilleen uskollisina bändiläiset haluavat hioa kaiken ensin mahdollisimman täydelliseksi.
– Koko tarina pitää saada ensin kasaan, Palo sanoo.
Bändi, joka puuhasi jo ensimmäisen singlen jälkeen isot valokuvaussessiot maailmalla tunnetun valokuvaajan kanssa, ei lähtisi keikkailemaan puolivalmiiden kappaleiden ja sinne päin olevan lavashow’n kanssa. Eikä varsinkaan korttelipubin nurkkaan puoli kahdelta lauantaiaamuna.
– Sitä miljöötä on vaikea saada synkkaamaan meidän musiikkimme kanssa, Tasala toteaa.
