Viime vuonna Suomen Pyöräilyunioni oli pulassa. Perinteiset kortteliajon SM-kisat piti järjestää kesällä, mutta kukaan ei halunnut ottaa niistä vastuuta.
Apuun riensi Tampereen Pyörä-Pojat. Suureksi osaksi ylöjärveläisistä harrastajista koostuva seura päätti tarttua härkää sarvista ja tuoda näyttävän tapahtuman Pirkanmaalle. Paikaksi valikoitui Huurre Oy:n toimipisteen laaja piha-alue Julkujärvellä.
– Järjestimme kisat niin hyvin, että liitto halusi meidän isännöivän ne tänä kesänä uudestaan. Sitä ei tarvinnut miettiä kauaa, kun omatkin kokemukset olivat todella hyviä, Pyörä-Poikien puheenjohtaja Mikko Nokkonen hymyilee.
Suomen nopeimmat sprintterit ottavat toisistaan mittaa Ylöjärvellä tulevana sunnuntaina.
Ratamestari Esa Teivaalan mukaan suuria muutoksia viime vuoden kilparataan ei ole luvassa. Huurretiellä pyöräilijät laskevat tälläkin kertaa loivan alamäen Ylötien risteykseen, josta puolestaan käännytään jyrkästi Huurteen pihaan.
– Suurin osa kisasta ajetaan täällä piha-alueen suojissa. Muutamaa mutkaa ehkä muutetaan, mutta kaikkinensa reitti on kutakuinkin sama, Teivaala kertoo.
SM-tason kisan järjestäminen on Pyörä-Pojille suuri ponnistus, mutta puheenjohtaja Nokkosen mukaan erittäin tärkeä sellainen. Oma, iso kilpailu tarjoaa junioreille mahdollisuuden ottaa tuntumaa Suomen kärkivauhtiin, ja seuralle se tuo lisää näkyvyyttä.
– Meillä on jäseniä noin 170 ja aktiivisia kilpailijoita nelisenkymmentä. Ennen kaikkea junioritoimintaa täytyy pitää elinvoimaisena, jotta seura pysyy hyvissä voimissa jatkossakin, Nokkonen tuumii.
Viime vuonna Huurretien SM-karkeloissa kisasi kaikkiaan 101 lajin huipputason harrastajaa. Tänä vuonna lopullinen osanottajaluku on jonkin verran aiempaa suurempi, koska kilpailu kuuluu Pyöräilyunionin kansalliseen Kultainen Kampi -juniorisarjaan. Kisan nuorimmat hurjapäät ovat iältään vain kymmenvuotiaita.
Viime vuonna Pyörä-Pojat saavutti SM-kortteliajoista varsin hyvää kilpailullista menestystä. Kirkkaimpana kruununa oli ylöjärveläisen Eveliina Sarismalan sijoittuminen hopealle 18-vuotiaiden naisten sarjassa.
– Tälläkin kertaa siellä on monta tämän kaupungin polkijaa, joilla on mahdollisuudet vaikka mihin. Sanotaan esimerkkinä vaikka miesten sarjan Olli Teivaala, Nokkonen heittää.
”Keskustassa ei sopivia kortteleita”
Komeasta statuksestaan huolimatta Ylöjärven SM-kisoja ei voi laskea varsinaiseksi suurtapahtumaksi. Maantiepyöräilyn monipuolisessa lajikirjossa kortteliajo on ainakin toistaiseksi jäänyt pieneen marginaaliin.
– Tämä on hyvin erilainen laji verrattuna esimerkiksi perinteiseen maantieajoon. Kisojen rytmi on todella tiukka, ja tekniikan merkitys on siksi vahvasti korostunut, Esa Teivaala selvittää.
Kortteliajossa ei järjestetä kansainvälisiä arvokilpailuja, minkä vuoksi siihen erikoistuneita pyöräilijöitä ei maailmalla juurikaan ole. Urbaanin lajin kasvupotentiaali on kuitenkin suuri.
– Tällaisia kisoja ajetaan Keski-Euroopassa aika paljon kaupunkien keskustoissa, jossa yleisöä kertyy radan varteen väkisinkin. Suomessa sillä tavalla järjestetään vuosittain ainakin perinteinen Turun kortteliajo, Mikko Nokkonen tietää.
Pyörä-Poikien SM-järjestäjät myöntävät vuosi sitten miettineensä, että kenties Ylöjärven kisatkin voisi viedä kasvukaupungin keskustaan. Vilkaisu karttaan osoitti sen kuitenkin olevan melkoisen hankalaa, ellei peräti mahdotonta.
– Ei täällä ole sellaisia kortteleita, jossa kisan voisi järjestää. Ylöjärvi on keskustaltaan loppujen lopuksi aika maaseutumainen kaupunki, Nokkonen toteaa.
– Täällä Huurteen tehdasalueella meillä on hyvä olla. Matka kaupunkiin ei ole pitkä, parkkipaikkoja riittää, emmekä häiritse kovinkaan paljon muuta liikennettä, hän jatkaa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Korttelipyöräilyä voi hyvällä syyllä kutsua yleisöystävälliseksi lajiksi. Ero perinteiseen maantieajoon on suunnilleen sama kuin rallilla ja rallicrossilla. Suuri osa radasta on mahdollista nähdä yhdestä paikkaa.
– Suosituin kohta on varmasti Huurretien neulansilmämutka, jossa ruuhka on melkoinen. Rataa voi olla kerralla kiertämässä jopa 50 pyöräilijää, ja kaikki lähtevät liikkeelle samaan aikaan, Teivaala kertoo.
Nopeat kiihdytykset takaavat sen, että hetkenkään herpaantumiseen ei ole tässä lajissa varaa. Myös rohkeutta tarvitaan.
– Parhailla korttelipyöräilijöillä vauhti nousee tällä radalla 60 kilometriin tunnissa. Renkaat ovat 23 millimetriä leveitä, joten kovin paljon pitoa ei ole, varsinkaan jos sataa, Teivaala naurahtaa.
