Ravinaisena ja Ylöjärven Uutisten kolumnistina tunnettu Veera Ahlgren pyörittää Ihaamaan hevostallillaan hevosavusteista toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa erityisryhmien hyvinvointia.
Luottaminen, rohkaistuminen, riemastuminen, rauhoittuminen, ehdoitta kohtaaminen, itsensä tärkeäksi tunteminen ja lähelle päästäminen. Näin tiivistää karhelainen hevosnainen, Ihaamaan hevostoimintaa pyörittävä Veera Ahlgren, joka on viime syksystä asti tarjonnut tallillaan sosiaalipedagogista hevostoimintaa alan opintojensa ohella.
Hevosavusteisen toiminnan ideana on tarjota erilaisille erityisryhmille, esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, yhdessä tekemistä hevosen kanssa ja luoda käsitys elämässä tarvittavista rutiineista. Keskipisteenä on siis hevosen hyvinvointi, jonka kautta asiakas pääsee käsiksi myös omaan hyvinvointiinsa.
– Tätä ei saa nimittää terapiaksi, sillä minä tai hevoseni emme ole terapeutteja. Enemmän tämä on sellaista asiakkaan oman hyvinvoinnin tukemista, Ahlgren selventää.
– Hevosen avulla esimerkiksi eriasteisia kehitysvammaisia saa motivoitua liikkumaan. Lisäksi tässä on tärkeänä sosiaalinen puoli ja se, miltä tuntuu kuulua yhteisöön, tässä tapauksessa talliporukkaan. Hevosten kanssa asiakkaat myös pääsevät kiinni rutiineihin, sillä heppojen kanssa toistuvat aina samat asiat: syöttäminen, puhtaanapito ja ulkoilu.
Suorituskeskeisyys karsittu
Lähes koko elämänsä hevosten parissa puuhannut Ahlgren kertoo, että on päässyt aikuisiällä yli suorituskeskeisyydestä, joka vallitsee vahvana hevosharrastajapiireissä. Hän ryhtyikin opiskelemaan hevosavusteista sosiaalipedagogiikkaa Ypäjän hevosopistossa, koska tiesi hevosissa olevan muutakin arvokasta kilpailumenestyksen lisäksi.
– Näissä eläimissä kun on paljon muutakin kuin se, miten nopeasti ne juoksevat tai kuinka korkealle ne hyppäävät, aiemmin tiiviisti raviurheilun parissa työskennellyt Ahlgren sanoo.
Hevosavusteisessa toiminnassa Ahlgren käyttää neljää hevostaan, joihin kuuluu pomminvarma suomenhevonen ja shetlanninponi, jolle sopii ihan kaikki tekeminen. Nelikkoon mahtuu myös nuoret ja herkkäsieluiset lämminverinen tamma ja shetlanninponi. Nainen pitää työssään erityisen tärkeänä sitä, että hän tuntee omat hevosensa sekä eläinlajina että yksilöinä.
– Näitä pomminvarmoja voi taluttaa esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö. Toisaalta taas tämä herkkä lämminverinen on hirveän hyvä olemaan ihmisen kanssa, joka arastelee hevosta. Se ei mene iholle vaan katselee kauempaa ja lähestyy varovasti niin, ettei ihminen pelästy. Tässä hommassa hevosen ei tarvitse olla pystyyn kuollut kaakki, sillä tarkoituksena on päästä vuorovaikutukseen eläimen kanssa.
Vaihtelua puhumiseen
Vaikkei hevosta voikaan kutsua virallisesti terapeutiksi, pitää Ahlgren omia nelijalkaisiaan tietynlaisina hoitajina ja parantajina. Niiden kanssa kun ei tarvitse puhua niin kuin terapeutin luona. Hän sanookin hevosavusteisen toiminnan olevan piristysruiske monelle asiakkaalle, joka käy muuten erilaisissa terapioissa.
– Eräs nuori asiakkaani oli todennut ohjaajalleen, että oli kauhean kiva, kun täällä ei tarvinnut vain istua ja jutella. Hänen pelkonsa oli se, että hevosavusteinen toiminta on jokin veruke, jolla hänet saataisiin puhumaan hänelle vaikeista asioista. Uskon, että tämä on monelle helpotuksen huokaus, kun ei tarvitse puhua vaan voi tehdä asioita yhdessä hevosen kanssa, Ahlgren toteaa.
Hänen mukaansa hevosen kanssa puuhailu onkin nostanut monien asiakkaiden itsetuntoa ja saanut heidät ylittämään itsensä.
– Eräällä asiakkaalla oli ensimmäisen kerran päätavoitteenaan seistä lähellä hevosta niin, ettei aitaa ollut välissä. Toinen asiakas taas on kuulemani mukaan hyvin vakava kasvoiltaan, mutta täällä hevosten parissa hän aina hymyilee, Ahlgren kertaa näkemiään edistysaskeleita.
– Tällä hommalla voi saada oikeasti paljon hyvää aikaan. Vaikka minusta esimerkiksi hevosen harjan harjailu tuntuu pieneltä asialta, on se jollekulle asiakkaalle viikon kohokohta. Uskon vahvasti, että tällainen toiminta tulee lisääntymään, kunhan päättävät tahot huomaavat asiakkaiden hyvät kokemukset, hän uskoo.
