Metalli hehkuu. Iso, likainen käsi tarttuu lekaan ja alkaa takoa. Rauta taipuu, muoto nöyrtyy. On tavallinen työpäivä Markku Teräksen pajalla Ylöjärven Kyöstilässä.
46-vuotias Teräs on rautakauden seppä. Kun mieheltä kysyy, mitä nimike tarkoittaa, alkaa pitkä monologi menneestä.
– Esihistoriallisen ajan lopulla seppä oli kylän tärkeimpiä ukkoja. Hän korjasi rikki menneitä asioita ja teki uusia, Teräs kertoo.
– Puukkoja, työvälineitä, aseita… Seppä teki, mitä sepältä pyydettiin.
Runsaat sata vuotta sitten seppien ammattikunta katosi. Alasinten äärellä huhkivista käsityöläisistä tuli tarpeettomia, kun nykyaikainen metalliteollisuus nosti päätään.
Tänä päivänä Suomessa on taas seppiä. Kiinnostus historiaan ja käsityöhön on saanut monen raavaan miehen tarttumaan lekaan.
Markku Teräs on yksi näistä miehistä.
– Suomessa on paljon seppäharrastajia, mutta aika vähän ammattilaisia. Minä yritän tosissani saada tästä elannon.
”Primitiivistä ja aitoa”
Virallisesti Teräs on ollut seppä vasta nelisen kuukautta. Syksyllä hän perusti yrityksen, joka keskittyy historiallisella mallilla tehtyjen metalliesineiden valmistukseen.
Käytännössä työt ahjon lämmössä alkoivat kuitenkin jo monta vuotta sitten.
– Aikoinaan, kun luin itseni eräoppaaksi, opintoihini kuului puukon valmistus. Se jäi minulta väliin, mikä harmitti jälkikäteen pitkään, Teräs muistelee.
– No, kyseisellä opistolla sattui olemaan seppäkilta – eräänlainen ammattilaisten harrastuskerho. Pyysin päästä siihen mukaan.
Jo ensimmäinen harjoituskerta oli Teräkselle ikimuistoinen. Mies sai sisäänsä kipinän, joka ei ole sammunut vieläkään.
Aikaisemmin keittiömestarina työskennellyt ylöjärveläinen tiesi, että ala tulisi vaihtumaan. Hänestä tulisi seppä – vanhan ajan seppä.
– Entisaikaan esineiden tekeminen oli primitiivistä ja aitoa. Missään ei sievistelty tai säästelty, Teräs innostuu kuvailemaan työnsä viehätystä.
– Lisäksi olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut viikingeistä. Heihin liittyy tarunhohtoista kaikua. Miten siitä ei voisi olla kiinnostumatta? hän jatkaa kysyen.
Teräs kokee olevansa nimenomaan viikinkiseppä. Hänen yhden miehen pajallaan syntyy sujuvasti niin puukkoja, veitsiä kuin tuluksiakin.
Viime aikoina mies on laajentanut repertuaariaan myös pronssivaluihin.
– Sitä mukaa lisään tarjontaa, kun taitoni kehittyvät. Näitä töitä oppii ainoastaan tekemällä, yrityksen ja erehdyksen kautta, hän sanoo
Ei määrää vaan laatua
Rautakautisten metalliesineiden tekeminen on erittäin hidasta puuhaa. Markku Teräksellä yhden puukon valmistuksessa voi vierähtää helposti kolme kokonaista päivää.
Ajalla ei ole kuitenkaan sepälle merkitystä. Ainoa, millä on väliä, on laatu. Siitä tekijän on voitava olla ylpeä.
– Katsos tätä, Teräs esittelee erästä puukkoaan.
– Tuo tuossa on minun leimani. Isken sen jokaiseen tekemääni esineeseen taonnan lopuksi.
– Se on merkki siitä, että vastaan laadusta henkilökohtaisesti. Jos tuote menee joskus rikki, teen maksutta uuden tilalle. Kyse on sepän kunniasta, hän sanoo.
Teräs kauppaa töitään keskiaikatapahtumissa, käsityömarkkinoilla ja internetissä. Kysyntää on niin paljon, ettei vapaapäiviä pysty etenkään kesäkuukausina juuri viettämään.
Mies uskoo, että laadulla on ystävänsä jatkossakin.
– Ihmiset ovat alkaneet tajuta, että Kiinassa tehty viiden euron puukko ei ole kovin kummoinen kapistus, Teräs heittää.
– Ja historiahan kiinnostaa myöskin aina. Koko ajan pulpahtelee arkeologisia löytöjä, jotka antavat uutta tietoa esimerkiksi viikingeistä. Tämä on aarrearkku, josta voi ammentaa melkein loputtomiin, seppä päättää.