Kesä tarjosi Urho Kujanpäälle yllätyksiä

Ylöjärveläisen Urho Kujanpään kesäsuunnitelmat menivät positiivisella tavalla uusiksi, kun hän epäonnistui kymmenottelun piirinmestaruuskilpailujen kiekonheitossa, mutta ylitti seiväsennätyksensä 450 senttiä.
Urho Kujanpää on kookas voimahyppääjä, joka pystyy käyttämään jo 16-vuotiaana aikamiesten seipäitä.
Urho Kujanpää on kookas voimahyppääjä, joka pystyy käyttämään jo 16-vuotiaana aikamiesten seipäitä.

Kujanpäältä jäivät parin puuttumaan jääneen kiekkometrin vuoksi 17-vuotiaiden MM-kilpailut käymättä, mutta seivästulos avasi portit Euroopan nuorten olympiafestivaalille. Asia sai sinetin Someron seiväskarnevaaleilla, joilla Kujanpää paransi ennätystään vielä 15 senttiä.
– EYOF-mahdollisuus ei ollut tullut mieleenikään, mutta kun kuulin asiasta, ajattelin, että totta kai olisi hienoa päästä Utrechtiin, nuorukainen muistelee.
Sama tahti jatkui Hollannissa, kun Kujanpää petrasi ennätyksensä 470:een ja sijoittui neljänneksi – paikalle, jota tilastotkin hänelle lupasivat.
– En voi olla tyytymätön, vaikkei mitalia tullutkaan. Yrityksissä 477:stä alkoivat jo energiat olla aika vähissä, koska sää oli erittäin lämmin.
– Koko reissu oli hieno kokemus, sillä oli mukavaa tutustua muidenkin lajien urheilijoihin. Avajaiset ja päättäjäiset paikallisella jalkapallostadionilla olivat isoja tapahtumia, mutta muuta kuin yleisurheilua en ehtinyt käydä katsomassa, Kujanpää kertoo.
Kyseessä oli toinen kerta, kun Kujanpää osallistui EYOF:ään. Kesällä 2009 hän touhusi Tampereen Ratinassa tulospalveluapulaisena, ja Ratinassa hänen piti olla nytkin heinäkuun toisella viikolla.
– Valmistauduin työskentelemään 22-vuotiaiden EM-kilpailujen palkintojenjakojen lipunnostossa.
Siihen tehtävään löytyi onneksi päteviä sijaisia vastaavana lippumestarina hääränneen Urhon isän Hannu Kujanpään avuksi. Urho Kujanpää lensi Hollantiin samana päivänä, kun Tampereella vietettiin avajaisia.
– Netin live-tulospalvelun kautta jännäsin ja ihmettelin, miksei Urho aloita matalalta, kuten valmentaja Raimo Eskola oli suositellut. Ehdin jo miettiä, onko hän joutunut jostakin syystä jättämään kilpailun väliin, kunnes ruudulle ilmestyi rasti 445:een, Hannu Kujanpää naureskelee.

Uusi seiväskalusto tullut tutuksi

Moniottelut ovat olleet tähän saakka Kujanpään ykköslaji, mutta parin vuoden sisällä hänen on todennäköisesti tehtävä ratkaisu, otellako vaiko keskittyä seiväshyppyyn.
Seipään ennätys on parantunut jo nyt viime vuodesta hurjat 65 senttiä, ja kuka tietää, millaisiin lukemiin nuori mies päätyy kauden loppujen kilpailujen jälkeen. Välineistä eivät tulosparannukset jää kiinni, sillä isä-Hannu osti pojalleen ennen Hollantiin lähtöä kuuden seipään setin.
– Ne ovat miesten seipäitä, koska Urho on miehen kokoinen ja painoinen. Utrechtissa ei ollut jäykin seiväs mukana, Hannu Kujanpää kertoo.
Urho Kujanpää sanoo päässeensä uusien työkalujensa kanssa hyvin sinuiksi, mikä on seiväshyppääjälle erittäin tärkeää. Kyseessä kun on mitä suurimmassa määrin itseluottamukseen perustuva laji, johon  Kujanpää tutustui ensimmäisen kerran 11-vuotiaana.
– Poika työnsi Ylöjärvellä kilpailuissa kuulaa, ja ennen viimeistä kierrosta soitin Tampereelle, että vieläkö ehtisi mukaan kokeilemaan seivästä Pyrinnön viikkokilpailuissa. Rima oli 160:ssä, ja kuulemma hyvin ehti, Hannu Kujanpää kertaa.
– Elämäni ensimmäisen kilpailuhypyn tein 180:stä ja menin yli. Tuloksekseni jäi silloin kaksi metriä, mutta huomasin heti, että hyppääminen on hauskaa, Urho jatkaa.
Kolme vuotta sitten hänen urheilu-uransa oli katkolla, kun oikean ukkovarpaan ”kasvuluu” halkesi. Jalka saatiin kuntoon leikkauksella, ja urheilun pariin paluuta nopeutti se, että Kujanpää ponnistaa vasemmalla jalalla.
Viime syksynä riesaksi ilmestyi lonkankoukistajan kiputila, joka jatkui talven hallikaudelle asti, kunnes urheilulääkäri, entinen huippuseiväsmies Timo Kuusisto hoiti jalkaa kolmella kortisonipiikillä.
– Hyppäämistä ja juoksemista pahasti haitannut vaiva parani nopeasti, ja siitä saakka olen saanut treenata terveenä, Kujanpää kiittelee.
Hannu Kujanpää toimii edelleen poikansa valmentajana, ja hänen ryhmäänsä kuuluu myös pari nuorta naishyppääjää. Suomen mestari Jere Bergiuksen valmentaja Raimo Eskola tekee Kujanpäiden kanssa jatkuvasti tiivistä yhteistyötä.
– Ilman Ramin apua Urho ei olisi yltänyt tälle tasolle. Olen joutunut opettelemaan seiväsvalmennuksen ihan aakkosista asti, sillä en ole itse hypännyt koskaan seivästä, vaikka melkein kaikki muu hevospooloa ja golfia lukuunottamatta on tullut kokeilluksi, Hannu Kujanpää tunnustaa.

Rimanylitystekniikka seuraavaksi työn alle

– Kyllästyimme pyytämään aina lainaksi seipäitä, joten hankin Urholle täyden setin omia työkaluja, Hannu Kujanpää kertoo.
– Kyllästyimme pyytämään aina lainaksi seipäitä, joten hankin Urholle täyden setin omia työkaluja, Hannu Kujanpää kertoo.

Urho Kujanpää on venynyt 188-senttiseksi, ja lisää tulee vielä jonkin verran, samoin kuin voimaharjoittelun myötä painoa nykyisestä 77 kilosta. Raamit ovat siis kohdallaan, ja Kujanpää lukeutuu suhteellisen raskastekoisiin voimahyppääjiin esimerkiksi Saksan Björn Otton malliin.
– Urhoa on kutsuttu tähän asti Jäykkä-Joonakseksi ja Hidas-Urhoksi, mutta hän on parantanut satasen ennätystään tänä kesänä 12,28:stä 11,54:ään. Oli hyvä ratkaisu käydä viime syksynä Pyrinnön painonnostokoulu, sillä voimaharjoittelu on nyt tehokkaampaa ja turvallisempaa, Hannu Kujanpää kiittelee.
– Joo, olen satasella Suomen tilastoissa jo kymmenen sakissa, mutta kovin vetreä en vieläkään ole, Urho Kujanpää hymyilee.
Telinevoimistelu ei ole toistaiseksi kuulunut hänen harjoitusohjelmaansa, mutta ensi talvikautena siihen aiotaan satsata kunnolla.
– Urhon juoksu ja hypyn alku ovat kunnossa, mutta rimanylitystekniikassa riittää paljon parannettavaa. Telinevoimistelu tarjoaa siihen erinomaisen työkalun, mutta onneksi Urho on hartianseudun lihaksistoltaan poikkeuksellisen liikkuva, isä-Hannu kertoo.
Mikäli kehitys jatkuu nykyisellä tahdilla, ensi vuonna USA:n Eugenessa järjestettävät 17-vuotiaiden MM-kilpailut voivat olla hyvinkin realistinen tavoite, mutta viimeistään junioreiden EM-kilpailuissa Ruotsin Eskilstunassa vuonna 2015  Kujanpään pitäisi pukea Suomi-paita ylleen.
Edustustehtäviä voi olla tarjolla jo tänä kesänä, mikäli Kujanpää tekee 16-vuotiaiden SM-kilpailussa niin hyvän tuloksen, ettei 17-vuotiaista korkeammalle yllä kuin yksi.
– Silloin minut todennäköisesti valittaisiin 17-vuotiaiden Ruotsi-otteluun, ja nuorten SM-moniottelut jäisivät käymättä.

Lomamatka ohitti Kalevan kisat

Väliin jäivät myös Vaasan Kalevan kisat, vaikka niiden tulosrajan Urho olikin selvittänyt. Hannu Kujanpää kysyi, varaako hän koko perheelle Italian-lomamatkan, vai suuntautuuko reissu Vaasaan.
– Urho vastasi olevansa vasta 16-vuotias ja ehtivänsä kilpailla vielä monissa Kalevan kisoissa. Soitin vielä Hollantiinkin, että perunko matkan, mutta niin ei tehty.
Urhon syksyyn mahtuu myös merkittävä muutos, kun hän aloittaa opiskelunsa Tampereen Sammon lukion urheilupainotteisella linjalla.
– Sitä ratkaisua ei tarvinnut pitkään miettiä, koska isoveljelläni Fransilla on Sammosta hyviä kokemuksia. Opintosuunnitelmani tehdään neljän vuoden aikataululla, koska urheileminen vie niin paljon aikaa, peruskoulusta keskiarvolla 9,5 päässyt nuorukainen kertoo.
Urho on harrastanut myös musiikkia, ja taskussa on musiikkiopiston perustutkinto lyömäsoittimista. Musiikkiharrastus on jäänyt nyt ainakin tauolle, mutta siitä on ollut runsaasti hyötyä urheilussakin, koska moni yleisurheilulaji perustuu vahvasti rytmitajuun ja sitä myötä kehonhallintaan. Frans Kujanpää on kilpaillut jonkin verran vielä tänä vuonna, mutta hänen yleisurheilu-uransa on isä-Hannun kertoman mukaan tullut päätepisteeseensä terveydentilaan liittyvien asioiden vuoksi.
– Aloitin yleisurheilun minua kaksi vuotta vanhemman Fransin ryhmässä, ja välillä oli aika kovaa tehdä samat asiat kuin muutkin. Kaikkia muita yleisurheilulajeja kokeiltiin paitsi kävelyä, Urho Kujanpää kertoo.