Ylöjärven Liikuntakeskuksessa on vipinää. Mailat kolahtelevat laitoihin, kun vuonna 2003 ja vuonna 2001 syntyneet nuoret ottavat harjoituspelissä yhteen.
Moni poikaryhmä harjoittelee myös viereisellä kentällä kiivaalla tahdilla, vuoroa rivakasti vaihtaen.
Ylöjärven Pallo on monilajiseura palloilun saralla. Seuran nuorimpiin lajeihin kuuluvassa salibandyssa on alkanut tulla jo mukavasti menestystä. Naiset pelaavat kakkosdivarissa. Toisaalta vuosina 2004 ja 2006 syntyneet pojat ovat niittäneet mainetta alueiden eliittisarjoissa.
– Aloitimme salibandyn vuoden 2 000 kieppeillä. Me olemme muuten ainoa ylöjärveläinen salibandyseura, jolla on junnutoimintaa, YPA:n puheenjohtaja, salibandyjaoston vetäjä Arto Paananen kertoo.
Paananen käynnisti toiminnan
Käytännössä Paananen käynnisti koko YPAn salibandytoiminnan. Nyt pelaajia on kerholaiset mukaan lukien kaikkiaan 380.
Paananen on alun perin pesäpalloilija. Kun talveksi piti keksiä jotakin oheistreeniä, keksittiin salibandyn pelaaminen. Alussa pelattiin yhden ryhmän voimin, pesisjaoston alla.
– 12–13-vuotiaiden poikien ryhmä oli ensimmäinen ”oikea” joukkueemme. Minä toimin valmentajana. Olimme silloin kyllä vähän pinteessä, kun muut olivat pelanneet kauemmin, Paananen naurahtaa.
YPAlla oli siis ensin vain yksi joukkue, nyt niitä on hurjat 20. Aikuisten joukkueita on kuusi. Salibandykerhoja seuralla toimii ylöjärveläisissä kouluissa seitsemän.
Junnujoukkueita on 14 kappaletta. Suurin osa pelaajista on poikia.
Liikuntakeskuksesta se lähti
– Tyttöjoukkueita on vain kaksi. Mutta tyttöjen määrä on kuitenkin viime aikoina lisääntynyt. Jostain syystä tyttöpelaajien määrä kasvaa vähän viiveellä. Pojat taitavat ottaa pallopelit yleensä hieman nopeammin omakseen.
Taitoluistelu on Ylöjärvellä tyttöjen keskuudessa kova sana, Paananen pohtii.
Kun yksityisrahoitteinen Liikuntakeskus nousi Ylöjärvelle vuonna 2006, alkoi YPAn salibandyrintamalla tapahtua. Halli lisäsi hurjasti harrastajien määrää, kun kaikki pelaajat pääsivät saman katon alle.
Liikuntakeskus juhlii nyt kymmentä toimintavuottaan. YPAssa pelaajamäärä kasvaa yhä tasaista tahtia.
Haasteita suosion myötä
Vuosien 2004, 2006, 2008 ja 2009 syntyneiden poikien ikäluokissa YPAlla on kaksi joukkuetta. Jokaisessa ikäluokassa on kaksi tusinaa pelaajia.
Vitosdivarissa pelaavat raavaiden miesten sijaan 16- ja 18-vuotiaat pojat. Varsinaiset äijät pelaavat sitten kutosdivisioonaa. Arto Paananenkin on siellä ”hätävarana”.
– Haasteitahan tulee sitä mukaa, mitä suositumpi harrastus on, Paananen toteaa.
Yhteisen sävelen ja yhteistyön löytyminen on joka ryhmällä oma urakkansa.
– Mutta sitten on aina pieni vaara. Valmentajat kun innostuvat joskus ihan kauheasti.
Paanasen sanoin silloin iskee helposti ”nyt treenataan!” -tila.
Yhden poikajoukkueen junnumenestys on kuitenkin vain yksi pala kokonaisuudessa.
Dropoutilmiö näkyy myös mopoiässä, vähän joka lajissa.
– Valmentajien pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Niillä mopoikäisilläkin pitäisi olla vielä intoa pelata. Ettei ulosmitattaisi kiinnostusta liian aikaisin. Jo vuosikymmenet on tiedetty, että 15-vuotiaaksi asti nuorilla pitäisi olla monipuolisia liikuntaharrastuksia.
On tärkeää, että rakkaus lajiin voisi säilyä koko elämän ajan. Mutta YPAlla on kovaa kisaa muiden seurojen kanssa.
– Pikkupoikien joukkueet ovat aika mainioita. Siellä on innokasta väkeä. Kun peli päättyy, ei kukaan enää hetken päästä muista, oliko peli voitettu vai hävitty. Salibandy yhdistää pieniä ja isojakin poikia. Turnauksissa on paljon väliaikoja, jolloin ollaan yhdessä.
Helppo aloittaa
Tällä hetkellä YPAlla on valmentajia on hyvä määrä. Aina näin ei ole ollut. Erityisesti isät ovat lähteneet innolla hommaan.
Kaksi valmentajaa joukkuetta kohden on ollut yhtä ihmistä toimivampi yhdistelmä. Omat junnut valmentavat lisäksi viikon mittaisella, perinteisellä seuran kesäleirillä.
Paananen muistuttaa, että salibandy on mukava, huokeimmasta päästä oleva harrastus.
– Tämä on aika matalan kynnyksen laji. Aloittamiseen ei vaadita kuin sisäpelitossut, maila ja lasit.
– Kyllä kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita YPAn kerhoihin ja treeneihin, Paananen sanoo.
