Mutalan koulun viime viikko päättyi ihmetystä ja ihastusta mutta myös ajatuksia herättäneeseen esitykseen nimeltä Ylös alas.
Vanne kieppuu, pallo lentää, hyppynaru viuhuu. Nainen kapuaa toverinsa vartalon varaan ja kohoaa korkealle.
Ja väliin kumpikin kertoo viiltävän surullisia sanoja. Ja iloisia sanoja. Rohkaisevia sanoja.
Puolituntinen sirkusta ja teatteria kannustaa Mutalan koulun oppilaita uskomaan unelmiinsa ja itseensä, olemaan rohkeita ja vastustamaan koulukiusaamista.
Taide osuu tunteisiin
Esityksen loihtineet Heidi Niemi ja Hanna Moisala tarttuivat aiheeseen, sillä tämä sirkus-teatteriyhdistys Lumo Companyn perustajakaksikko halusi ensimmäiseen yhteiseen esitykseensä jonkin ajankohtaisen aiheen.
Hakusessa oli myös esitys, jonka kera olisi helppo kiertää, viedä teatteria ja sirkusta sinne, missä ihmisiä on. Mikä siis parempi kohde kuin koulut, ja mikä ajankohtaisempi aihe kuin koulukiusaaminen ja siihen limittyvät teemat?
Ajankohtainen aihe oli kuitenkin myös haaste. Kuinka kertoa taas kerran asiasta, josta on jo puhuttu ummet ja lammet? Kas, siinä vielä yksi syy tarttua aiheeseen. Niemi ja Moisala kokevat, että heillä on mahdollisuus saada aiheesta kunnon puraisu.
– Mitä työkaluja antaa, jos sanoo: ”Ei saa kiusata”? Ei voi vain heristellä sormeaan, koska se ei anna mitään tunnetta, Moisala tuumii ja jatkaa tovereineen, että taiteen avulla lapset sen sijaan reagoivat aiheeseen, koska taide liikauttaa tunteita.
Sirkus kuvittaa viestiä
Entä kuinka ihmeessä kertoa moisesta aiheesta sirkuksen keinoin? Kuinka esittää liikkeellä jotain, mikä olisi helpointa taivuttaa sanoiksi?
Vallan mainiosti, elekielellä, kuuluu vastaus. Jos esimerkiksi ystävyys on toiseen luottamista, mitä muuta on akrobaattinen temppu, jossa on uskottava itsensä toisen varaan?
Eleillä voi myös kuvittaa kertomusta, jota kaksikko kertoo ja näyttelee temppujensa väliin.
– Väline tai vartalo voi kertoa tarinaa. Fyysinen ilmaisu yhdistyy tarinaan, Moisala toteaa ja viittaa vaikkapa siihen, kuinka hahmojen yhteisjongleeraus havainnollistaa toteamusta, että hahmot ovat kuin paita ja peppu.
Myös musiikki koskettavine sanoineen on yksi viestiä rakentava säie.
Mikään helppo nakki keinojen koostaminen ei silti ole ollut. On pitänyt karsia tarinarönsyt selkeäksi paketiksi ja miettiä, mitkä keinot kulloinkin sopivat. On myös pitänyt kohdata tunteita itsekin.
– Ei esitys ole syntynyt parissa viikossa eikä ilman itkuja ja nauruja, Moisala toteaa ja toveri komppaa:
– Aika syvissäkin vesissä on liikuttu.
Ajatusten siemeniä
Parivaljakon aatokset taiteen voimasta näyttävät osuvan oikeaan. Jo kolmisenkymmentä kertaa lavan täyttänyt esitys on saanut hyvän vastaanoton, ja sellaisen se saa Mutalassakin talvisena iltapäivänä.
– Esityksen vaikuttavuus mitataan sillä, miten lapset seuraavat, ja nythän he ovat nauliintuneita, rehtori Kalle Nuoranne kommentoi yleisöä tarkaten.
Niin rehtori kuin esiintyjät uskovat, että yksittäinen ja viihdyttävä esitys saa sisällöllistä viestiä perille varsinkin alitajuisesti ja jälkikäteisesti.
– Esityksellä on omalta osaltaan merkittävä vaikutus. Tästä tulee varmasti piilovaikutusta, rehtori arvioi.
Tästä kielii sekin, että esityksen jälkeen lukuisten temppuja koskevien hämmästelyjen seasta putkahtaa jälleen myös kysymys, olivatko tarinat totta. Somessa taas esiintyjiä on kiitetty itsetunnon lääkäreiksi.
– Yleensä kun puhutaan koulukiusaamisesta, se on vähän sellaista…, kolmasluokkalainen Venla Lassila sanoo silmiä pyöritellen ja jatkaa:
– Nyt kun asia tuli tarinoina, sen ymmärsi paremmin.
