Elizabeth Castillo-Lahnavikin maalauksissa karkkivärien alla vaanii vakava viesti.
Vahvaa aniliininpunaista, raikasta vihreää, herkkää turkoosia. Elizabeth Castillo-Lahnavikin akryylimaalauksissa ei värejä säästellä.
– Kotini on vähän kuin taidenäyttely, Elizabeth Castillo-Lahnavik hymyilee olohuoneessaan Soppeenmäessä.
Tässä hän usein maalaakin. Ikkunoista tuleva valo osuu sopivasti olohuoneen päätyyn. Erillistä työhuonetta harrastajamaalari ei kaipaa.
– Tykkään olla lähellä perhettäni. Pystyn keskittymään, vaikka lapsi touhuaa vieressä.
Elizabeth Castillo-Lahnavikin perheeseen kuuluu aviomies ja kolmevuotias poika. Perhe muutti Ylöjärvelle noin vuosi sitten.
– Ylöjärvellä ja Tampereella ihmiset ovat avoimempia ja vähemmän rasistisia kuin Porin seudulla.
Noin viisi vuotta Suomessa asunut Castillo-Lahnavik on harrastanut maalaamista nuoresta pitäen. Sarjakuvamainen tyyli ja räiskyvä värien käyttö hämäävät. Elizabeth Castillo-Lahnavik on monesti kuullut saman kysymyksen: ”Ovatko nämä lapsille?”
Eivät suinkaan. Teoksissahan nousevat esiin sellaiset aiheet kuin pedofilia tai naisten ja lasten oikeudet.
– Naisten oikeuksia on poljettu vuosisatojen ajan. Esimerkiksi El Salvadorissa naisten asema on edelleen heikko. Maalauksissani käsittelen rankkojakin aiheita – aiheita, jotka koskettavat minua. Uskon, että ne on helpompi ottaa vastaan, kun värit pehmentävät kokonaisuutta, Castillo-Lahnavik toteaa.
Lastenhuoneessa on lisää maalauksia. Ne nojaavat seinään limittäin hyllyn päällä. Yhden kuvan keskiössä on ilmeetön lapsi. Jo se saa hyytävät väreet kipittämään pitkin selkää. Reunojen karut hahmot lisäävät epämiellyttävää oloa.
Ei yllätä, kun taiteilija kertoo juuri tämän teoksen kuvaavan pedofiliaa.
– Aiemmin toivoin, että ihmiset muuttuvat, kun näkevät teoksiani. Nykyään olen enemmän realisti. Vaikka näyttelyssä joku tulee sanomaan, että teosten teemat koskettivat, näyttelyn jälkeen hän jatkaa elämää entiseen malliin.
