Kolmekymmentä vuotta sitten Ylöjärvi sai oman lähetystyön kirpputorinsa, joka jatkaa toimintaansa edelleen kolmen naisen vapaaehtoisvoimin. Hyvän tapaamispaikan mainetta nauttivan kirppiksen päätehtäviin kuuluu kierrätysmielen levittämisen lisäksi varojen keruu Botswanan vammaisille lapsille.
Seurakuntakeskuksen alakerrassa touhuaa tekstiilien parissa kolmen naisen joukko. Heidi Suorsa ripustaa vaatteita henkareihin ja Marja-Riitta Vaitti esittelee kankaita, jotka aiotaan laittaa näytille tulevan sunnuntain lähetysjuhlaan. Myyntipöydän takana istuu ”firman toimitusjohtajana” tunnettu kirppismummo Anja Mäkinen, joka on ollut Ylöjärven seurakunnan lähetyskirppiksen toiminnassa mukana alusta asti – siis jo 30 vuotta.
– Istun täällä kuin laho tatti ja katselen, kun likat hoitaa, Mäkinen viittoo työkavereidensa Suorsan ja Vaitin suuntaan nauraen.
Pienen lähetyskirpputorin toiminta on ollut jo pitkään tämän kolmikon harteilla. Vuonna 1986 toimintansa aloittanut kirppis on tarjonnut olemassa olonsa aikana puuhaa kymmenille ylöjärveläisille vapaaehtoisille ja toiminut kohtaamispaikkana kaupunkilaisten kesken. Lähetyskirppiksen saamilla tuotoilla on myös tuettu monen botswanalaisen lapsen elämää, sillä kirppis on osoittanut tuottonsa Suomen lähetysseuran kautta Botswanan Thuson kuntoutuskeskukseen vammaisten lasten auttamiseen.
– Kirppiksemme tuotto pyörii vuosittain 3 500 euron hujakoilla. Koko potti menee Botswanaan, Anja Mäkinen selventää.
Vapaaehtoistyö pitää mielen virkeänä
Lähetyskirppiksen puuhanaiset kertovat, että putiikki on kuin oma yritys, josta ei saa kuitenkaan palkkaa. Rahallisen korvauksen sijaan muutamana päivänä viikossa tehtävä vapaaehtoistyö piristää naisten mieliä, sillä hyvän tekemisen lomassa on mahdollista vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.
– Minä ainakin pidän tätä työtä hyödyllisenä. Vielä kun koipeni kantavat niin raahaudun tänne, Anja Mäkinen pohtii työnsä merkityksellisyyttä.
– Sama se kai on, istutko sinä täällä vai kotona, Suorsa ja Vaitti hymähtävät työkaverilleen.
Naiskolmikon mukaan kirppiksen pyöritys vaatii ennen kaikkea huumorintajua ja pölynsietokykyä mutta myös silmää vaatteiden ja tavaroiden esillepanoon. Kirppiksen hyllyt näet notkuvat erilaisia asusteita ja esineitä.
– Saamme hirveästi vaatteita, astioita ja koriste-esineitä. Huonekaluista joudumme kieltäytymään, sillä tilamme ovat rajalliset, Vaitti kertoo.
Mitään ei heitetä pois
Vapaaehtoistyön ja tuttujen tapaamisen lisäksi lähetyskirppiksellä halutaan korostaa kierrättämisen tärkeyttä. Naiskolmikko on ottanut tavoitteekseen, ettei mitään tarvitsisi heittää pois. Esimerkiksi Anja Mäkisen harjoittamalla repimisellä on Ylöjärven seurakunnan lähetystyössä kymmenien vuosien perinteet.
– Revin vanhoista lakanoista kaistaleita, joista loihditaan sidetarpeita, Mäkinen kertoo repiessään samalla violettiä lakanaa.
Yhdestä suuresta lakanasta saadaan sidetarpeita 30 rullan verran. Ensiaputarvikkeita päätyy esimerkiksi Intiaan yhdessä tilkuista neulottujen Äiti Teresa -peittojen kanssa.
Myös ylijäämävaatteet saavat väistyä aika ajoin uusien tieltä Suomen Punaiselle Ristille, josta ne kierrätetään eteenpäin vaatteita tarvitseville.
– Vaatteet kiertävät meillä hyvin. Toivomme, että ihmiset sekä tuovat meille, että ostavat samalla kertaa tavaraa. Sen vuoksi sloganimme on ”Tuo tullessas – vie mennessäs!”, kirppiskolmikko sanoo.
