Luontokuviin vangittuina värejä, muotoja, valoja

03.08.2016 17:00

Viime kesänä Tomi Rantanen vietti 103 päivää polkupyörän selässä kiertäen Suomen jokaisen kansallispuiston. 5250 kilometrin matkalla hän ikuisti kameraansa kaikkea kauniiksi kokemaansa. Kauniit kuvat kansallismaisemista ovat nyt koottu näyttelyksi Seitsemisen kansallispuistoon elokuun ajaksi.
Tämän kesän pyöräretkensä Tomi Rantanen teki Norjassa. (kuva: Tomi Rantanen)
Tämän kesän pyöräretkensä Tomi Rantanen teki Norjassa. (kuva: Tomi Rantanen)

Ikaalisissa syntyneellä, nykyisin Inarissa asustavalla Tomi Rantasella, 34, on ollut  useampana vuonna tapana hypätä polkupyörän kyytiin kesäloman koittaessa.

Viime kesänä suunnitteilla oli kuitenkin jotakin sellaista, mitä tiettävästi kukaan muu ei ollut aiemmin toteuttanut: Rantanen oli päättänyt pyöräillä läpi kotimaamme kaikki kansallispuistot ja yöpyä niissä kaikissa. Matkaan lähdettyään hän ei aavistanut, että reissu saattaisi poikia vielä oman ensimmäisen valokuvanäyttelyn.

– Valokuvaaminen on ollut aina isossa osassa tekemissäni reissuissa, mutta luonnosta olen aina erityisesti nauttinut. Luonnossa kuvaamisessa on poikkeuksellista se, että muistan tilanteet ja hetket paremmin kameran kautta. Linssin läpi katsoessa kiinnitän enemmän huomiota yksityiskohtiin ja olen läsnä. Hetkestä ikuistettu valokuva jättää myös unohtumattomia muistoja, Rantanen kertaa luontokuvaamisessa hienoksi kokemiaan asioita.

Hetkiä, jotka eivät unohdu

 Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa Tomi Rantanen kertoo kohdanneensa koko reissun värikkäimmän auringonlaskun. – Tällaisiin paikkoihin ei ole monikaan tainnut pyöräretkellä päästä. Myötämielinen veneilijä jätti minut Suuri-Pisin saarelle. Olin Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, merellä, autiolla
Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa Tomi Rantanen kertoo kohdanneensa koko reissun värikkäimmän auringonlaskun. – Tällaisiin paikkoihin ei ole monikaan tainnut pyöräretkellä päästä. Myötämielinen veneilijä jätti minut Suuri-Pisin saarelle. Olin Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, merellä, autiolla saarella.

Unohtumattomia muistoja matka häneen jättikin. Esimerkiksi Lapin kansallispuistojen silmänkantamattomiin jatkuvia erämaisemia Tomi Rantanen kuvailee käsittämättömän upeiksi. Saimaalla sijaitseva Koloveden kansallispuisto on Rantasen mukaan hyvin piilotettu helmi.

– Koloveden kansallispuistossa mieleen jäivät suuret järvialueet ja jylhät, kymmeniin metreihin kohoavat pystysuorat kallionseinämät. Katselin niitä ja ajattelin, miten ihmeellistä on, että maisemat ovat näyttäneet tuhansia vuosia täysin samalta, hän muistelee.

– Muistan reissusta erityisesti ensimmäisen illan, kun olin saapunut Kolovedelle. Lähdin soutelemaan järvelle, jonka pinta oli aivan peilityyni. Muita retkeilijöitä ei näkynyt missään. Lopulta soutelin järvellä koko yön.

Kaikissa paikoissa tunnelma ei ollut aivan yhtä  seesteinen. Lemmenjoen kansallispuiston laitamilla  Rantanen etsiskeli itselleen telttapaikkaa yhden aikaan yöllä, mutta törmäsikin karuun näkyyn.

– Poron raato makasi maassa, ja minä pelästyin, että jossakin lähistöllä hiipii susi tai karhu. Hyppäsin äkkiä pyöräni selkään ja ajoin matkoihini. Myöhemmin kuulin, että poro oli jäänyt auton alle ja joku oli nakannut ruhon metsään. Varmaankin linnut olivat sitä nokkineet, hän kertoo nauraen.

Maalina tutuin ja rakkain Seitseminen

– Pidin taukoa tyynen lammen rannalla. Horisonttia kurotteleva aurinko valaisi lumpeenlehtiä kauniisti, mutta liian kaukana. Harkitessani veteen kahlaamista näin edessäni kimalletta. Valokuvien etsiminen on maailman paras aarrejahti, Rantanen kertoo Kolin kansallispuistossa taltioimastaan kuvasta.
– Pidin taukoa tyynen lammen rannalla. Horisonttia kurotteleva aurinko valaisi lumpeenlehtiä kauniisti, mutta liian kaukana. Harkitessani veteen kahlaamista näin edessäni kimalletta. Valokuvien etsiminen on maailman paras aarrejahti, Rantanen kertoo Kolin kansallispuistossa taltioimastaan kuvasta.

Kuusamon Oulangan kansallispuistosta aloitettu pyöräilyreissu päättyi  myöhemmin Tomi Rantasen kotiseudulle Seitsemiseen. Välissä hän yöpyi 37:ssä muussa kansallispuistossa. Hän päivitti tunnelmia matkablogiinsa koko reissun ajan.

”Rullasin hiekkatietä kylmässä yössä. Ilma tuntui korkeintaan +5-asteiselta. Otsalampun valossa näkyi viimein – Seitsemisen kansallispuisto! Pysähdyin rajalla. Tässä se nyt oli. Kaikki kansallispuistot. Yksin pimeässä saapuminen tuntui antikliimaktiselta, mutta tavallaan sopivalta. Sammutin lampun ja katselin kirkkaana loistavia tähtiä hymyillen. Olin tehnyt sen.”

Matka ei päättynyt Seitsemiseen sen erityisten maisemien vuoksi, vaan paikalla on miehelle suurempi merkitys.

– Seitsemisessä minuun vaikuttaa enemmän tunnepuoli. Se on minulle tutuin ja rakkain. Kävimme retkeilemässä vuosittain Seitsemisessä jo silloin, kun olin pieni poika, hän perustelee.

Vaikuttavia värejä

Isojärven kansallispuistossa Tomi Rantanen kuvasi hämähäkinseitteihin tarttuneita kastepisaroita. – Hälvenevän usvan läpi paistava aurinko toi ne esiin. Aamun lämmetessä vesi haihtui ja seitit näyttivät katoavan hetkessä. Oikeat olosuhteet sekä ajoitus on valokuvauksessa kaikki kaikessa.
Isojärven kansallispuistossa Tomi Rantanen kuvasi hämähäkinseitteihin tarttuneita kastepisaroita. – Hälvenevän usvan läpi paistava aurinko toi ne esiin. Aamun lämmetessä vesi haihtui, ja seitit näyttivät katoavan hetkessä. Oikeat olosuhteet sekä ajoitus on valokuvauksessa kaikki kaikessa.

Tomi Rantanen otti kansallispuistopyöräilynsä varrella arvionsa mukaan noin tuhat valokuvaa. Seitsemän niistä on päätynyt nyt Seitsemisen luontokeskuksen valokuvanäyttelyyn. Rantanen on valinnut näyttelyyn sellaisia kuvia, jotka vaikuttavat väreillään.

– Silloin kun valo oli hyvä, kaivoin kameran esiin. Valokuvatessani kiinnitän ensimmäiseksi huomiota yksityiskohtiin. Saatan nähdä jonkun pienen värin, muodon tai valon, jonka haluan ikuistaa, hän kuvailee.

Rantasen mukaan seitsemän parasta kuvaa määräytyivät helposti. Mukana on esimerkiksi  kuva auringonlaskusta Itäiseltä Suomenlahdelta. Sen lisäksi näyttelyyn valikoitui kuusi yksityiskohtaisempaa kuvaa.

– Pyhä-Häkin aarniometsissä kuvasin vanhan kannon, jonka kyljessä kasvoi sieniä. Kolin kansallispuistosta  taas on mukana sellainen kuva, jossa ilta-aurinko valaisee ruohikkoa ja takana siintää järvimaisema, hän kertaa valokuvanäyttelyssä olevien otosten sisältöä.

 

Kommentointi on suljettu.