Heikki Turusen yli 40 vuotta sitten kirjoittama Simpauttaja on kuulunut aina myös kesäteatteriklassikoihin. Tänä suvena Vihnusjärvi saa esittää Pielistä ja Kennonnokka 70-luvun pohjoiskarjalaista kylämiljöötä. Seppo Heinolan dramatisoima ja ohjaama kansannäytelmä antaa monelle harrastajanäyttelijälle tilaisuuden loistaa.
”Hojo hojo”, tervehtii maata kiertävä sekatyömies Simpauttaja ja ryhtyy oitis sekoittamaan pienen kylän elämänmenoa. Pois lähtiessään mies heilauttaa hyvästiksi saman ”hojo hojo”, mutta paljon on ehtinyt ihmissuhteissa tapahtua noiden tervehdysten välissä.
Heikki Turusen esikoiskirjan julkaisemisen jälkeen veijaritarina on poikinut sekä elokuvanversion että useita näyttämösovituksia. Tänä suvena Simpauttaja nähdään Nokian lisäksi kolmella muulla kesälavalla.
Simpauttaja on nuoren Immun kasvutarina, mutta se kertoo myös naisiin menevän Simpauttajan salasuhteesta ja vastuun pakoilemisesta, joka johtaa traagisiin käänteisiin.
Näytelmän kehyksenä on 1970-luvun yhteiskunnallinen murros, joka kaivoi ojaa maaseudun ja kaupungin välille, lisäsi nuorten maalta muuttoa ja juurettomuutta. Keskarin vapautuminen ruuhkautti maitokaupat ja juovutti samalla maalaismaiseman.
Turunen osaa räiskiä ronskilla kielellään, mutta kynäniekka taitaa myös herkät luontokuvaukset, joita Seppo Heinola lukee miellyttävällä kertojan äänellään.
Henkilöohjaus on onnistunut
Ohjaaja on säilyttänyt Turusen luoman Simpauttajan hengen dramatisoinnissaan. Kennonnokassa nähdään rehellinen ja viihdyttävä kansannäytelmä. Heinola hyödyntää luonnon näyttämöä koko leveydeltä ja pitää tarinan liikkeessä. Myös näytelmän roolitus ja henkilöohjaus ovat onnistuneita: kaikki hahmot ovat lihaa ja verta.
Kuka muu muka voisi olla villi ja vapaa Simpauttaja kuin Eero Väätäinen? Habitukseltaan osaan sopiva Väätäinen on sisäistänyt velmun suupaltin sielunelämän niin uskottavasti, että mies on taatusti nukkunut kirja tyynyn alla.
Johanna Pekolan uhkea Juulia, Simpauttajan mieleinen nainen, tuo jo häivähdyksen uudesta ajasta. Naisten elämässä 70-luvulla suuria muutoksia synnyttivät vapaus ja yksilölliset valinnat.
Juulian hyväuskoista aviomiestä, Kuunoa, esittää Lauri Ahola, jonka ruutupaita ja hötkyilemätön tulkinta tuovat mieleeni tukkilaisromantiikan sävyttämän Suomi-Filmin.
Uusi tähti on Eemil Tähtinen
Näyttelijä Pekka Räty on ollut vuosikymmenet minun Imppani, mutta eipä ole enää.
Pitkänhuiskea Eemil Tähtinen on löytö Impaksi. Sekä puheen rytmi että kehonkieli tukevat epävarman nuorukaisen hahmoa ja mieheksi kasvamista.
Impan ihastuksen kohde on Jannina Heimanin pirteästi esittämä Marketta.
Entäpä Tuomas Peltosen mieleltään nyrjähtänyt Otto, joka hellästi veistää koivutukista itselleen naisia. Peltonen lataa hahmoonsa tunnetta, joka saa nieleskelemään.
Antero Mäkisen oivallisesti esittämä Hilppa-isä muistuttaa ulkoisesti hämmentävän paljon Heikki Turusta! Äidin roolissa aikuisista lapsistaan huolta kantaa Katri Aaltonen.
Mauri Könönen vakuuttaa varakkaan Pirtamon vanhana, juoppona isäntänä. Jämäkän nuoren isännän osassa on sujuva ja selväsanainen Juha Oksanen.
Samu Salmenkangas on toimittaja, jossa hahmossa kiteytyy 70-luvun jyrkkä poliittisuus, opiskelijaliike Marx-viitteineen sekä maaseudun ja kaupungin köydenveto.
Myös lavastus ja Maarit Ruohosen puvustus sekä tarpeisto tukevat osuvasti ajankuvaa.
Nokian Kesäteatteri näyttäisi ilahduttavalla tavalla petraavan menoaan kesä kesältä. Myös katsomo oli täpötäysi viime sunnuntain esityksessä.
Kommentointi on suljettu.