Valmentaminen antaa tukea koulunkäyntiin ja kehittää organisointitaitoja

Viime kevään valmistujaisten yhteydessä kerroimme kolmoistutkinnon suorittaneen Sanna Perälän urakasta ja tulevaisuuden näkymistä. Samassa perheessä juhlitaan tänäkin keväänä, sillä Sannan pikkuveli Sami kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta.
Ensi tammikuuhun asti Sami käy töissä ja touhuaa rakkaan lajinsa, jalkapallon parissa. Sen hän tunteekin jo perusteellisesti, sillä tuoreella ylioppilaalla on kokemusta niin pelaajana, valmentajana kuin tuomarinakin.
Jalkapalloharrastuksella oli tärkeä osa Sami Perälän valkolakinmetsästyksessä. – Kovilla treeneillä oli hyvä tyhjentää pää kouluasioista, vastavalmistunut sanoo.
Jalkapalloharrastuksella oli tärkeä osa Sami Perälän valkolakinmetsästyksessä. – Kovilla treeneillä oli hyvä tyhjentää pää kouluasioista, vastavalmistunut sanoo.

– Takana on iso urakka, kun kolme vuotta olen tähdännyt valkolakkiin. Nyt kun se on saavutettu, niin fiilis on aika tyhjä, Sami Perälä summaa.
– Lakkiaislauantaina juhlitaan oikein kunnolla, hän lisää hymyillen.
Perälän päivät kuluvat lähinnä töissä ja jalkapallokentillä. Viikossa ei ole monta – jos ainuttakaan – päivää, jolloin Sami ei suuntaisi askeliaan viheriölle.
Koulun osalta abiturientille on tiedossa tauko.
– Menen tammikuussa armeijaan. Hain tänä keväänä luokanopettajakoulutukseen, mutta mitään paniikkia minulla ei ole opiskelupaikan suhteen. Katsotaan niitä asioita sitten myöhemmin. Puolustusvoimissa vierähtänee kuitenkin vuosi.
Tuleva ylioppilas astuu palvelukseen Niinisalon Tykistöprikaatissa. Kutsunnoissa selvisi, että häntä odottaa melko varmasti johtajakoulutus sen vuoksi, että hänellä on jo viiden vuoden kokemus jalkapallovalmentajana.
– Kun inttiin kerran mennään, niin haluan ottaa siitä kaiken irti, Perälä tiivistää.

Aloitettu työ loppuun asti

Mennyt lukiovuosi oli Sami Perälälle rankka, varsinkin runsaan lukemisen osalta.
– Kursseja oli onneksi jo sen verran vähemmän, ettei touhu mitenkään ylivertaisen rankkaa ollut, Perälä sanoo.
Abiturientti jakoi tutkintonsa tämän lukuvuoden syksylle ja keväälle. Syksyllä hän kirjoitti ruotsin, englannin ja kemian. Keväälle jäivät urakoitaviksi vielä äidinkieli, pitkä saksa, ja pitkä matematiikka.
– Syksyllä ensimmäisen kuuntelun alussa meinasin mennä aivan kipsiin, vaikka tilannetta varten oli harjoiteltu koko lukioaika, Sami naurahtaa.
– Pääsin kuitenkin nopeasti yli alkujännityksestä, ja sen jälkeen kaikki sujui hyvin. Kokeet kestävät kuusi tuntia, joka voi vaikuttaa pitkältä ajalta, mutta mielestäni se on ihan sopiva rupeama. Jaksoin keskittyä koko testin ajan.
Osa Samin kavereista vaihtoi lukion aikana pitkän saksan ja matematiikan lyhyeen oppimärään, mutta Perälä itse ei vakavasti harkinnut tekevänsä samoin.
– Olen lukenut saksaa ala-asteelta saakka ja pitkä matematiikkakin teetti valtavasti töitä lukiossa. Minusta tuntui, että osa vaivannäköä olisi mennyt hukkaan, mikäli en olisi myös näissä aineissa ylioppilaskokeissa suorittanut pitkää oppimäärää, Perälä mieltää.
Sami saa valmistujaispäivänä kouraansa ylioppilastodistuksen, jonka arvosanoihin hän on tyytyväinen. Pitkässä matematiikassa hän menestyi jopa odotuksiaan paremmin.

Uusi, aiempaa laajempi kaveripiiri

Yläkoulun jälkeen Sami Perälälle ei ollut täysin selvää, mihin hän pyrkisi toisen asteen koulutukseen. Vaihtoehtoja oli useita, mutta lopulta hän valitsi opinahjokseen Tampereen lyseon lukion.
– Olin kuullut Rellusta paljon hyvää, varsinkin sen laajasta kielten opetuksen valikoimasta, Perälä ynnää.
– Ehkä suurin syy itselleni oli kuitenkin se, että halusin välillä vaihtaa elinpiiriäni ja saada uusia kavereita. Kolmen vuoden aikana sainkin Rellusta kaiken sen, mitä lähdin hakemaan.
Sami tunsi lukiosta muutamia opiskelijoita jo ennestään, mutta hän tutustui myös uusiin opiskelukavereihinsa hyvin nopeasti.
– Ihmisillä oli hauskempaa keskenään, koska kaikki olivat motivoituneita käymään lukiota ja halusivat olla siellä. Ne, joita se ei kiinnostanut, eivät alun perinkään pyrkineet lukioon tai vaihtoivat sieltä pois.

Jalkapallo jaksaa aina viehättää

Sami Perälä on toiminut jalkapallovalmentajana viiden vuoden ajan. Kaikki alkoi sattumalta kesällä 2008.
– Isäni oli tuolloin sekä minun että pikkuveljeni joukkueenjohtaja. Hän sanoi, että pikkuveljeni joukkueeseen tarvittaisiin valmentajaa, ja pyysi minua hommaan. Olin hyvin vastahakoinen ja lähdin treeneihin puolipakolla, Perälä muistelee.
– Ensimmäisen kerran jälkeen ei ole kuitenkaan tarvinnut enää kahdesti käskeä kentälle, sillä innostuin valmentamisesta todella paljon.
Siitä lähtien Perälä on valmentanut pikkuveljensä joukkuetta läpi näiden F-, E- ja D-juniorivuosien.
– Nyt pojat ovat 12-vuotiaita, mikä on aika helppo ikä valmennettavaksi. He ovat vielä lapsia, mutta ymmärtävät jo sen verran tehdä itsekin asioita, ettei kaikesta tarvitse erikseen käskeä.
Tänä keväänä Sami perusti kaveriporukkansa kanssa Ylöjärven Ilveksen miesten edustusjoukkueen, jota seuralla ei ollut vuosiin. Hän ryhtyi myös tämän jengin valmentajaksi.
– Hieman mietitytti aluksi, miten ikäiseni miehet kuuntelevat minua, mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Jätkät ovat olleet todella hyvällä mielellä.
– Pelatessa ja valmentaessa peliä oppii katsomaan eri tavalla. Myös eri-ikäisten valmentaminen avaa jalkapallossa uusia puolia, Perälä kommentoi.
Miltei jokainen aspekti jalkapallossa on tullut tutuksi Samille. Pelaamisen ja valmentamisen lisäksi hän on myös tuomaroinut otteluita.
– Sekin lähti ihan vahingossa liikkeelle, kun yhteen kaupunginosasarjan otteluun tarvittiin tuomaria, ja lupauduin hommaan, vaikkei minulla ollut silloin vielä minkäänlaista koulutusta tuomariksi, Sami naurahtaa.
Myöhemmin hän on tuomaroinut Suomen Palloliiton Tampereen piirin otteluita. Samin mukaan otteluiden tuomitsemisessa on oltava niin tarkkana, ettei kummallakaan osapuolella ole aihetta valittaa tuomarin toiminnasta.
– Jotain sanomista tulee aina, mutta se kuuluu peliin.
Tänä kesänä kahden joukkueen valmentaminen vie kuitenkin niin paljon aikaa, että otteluiden viheltäminen jää väkisinkin vähemmälle.
– Olen jalkapallokentällä melkein seitsemänä päivänä viikossa. Vaikka harjoituksia ei olisikaan, niin tulisin luultavasti joka tapauksessa tänne, Sami nauraa.
Jalkapallo on ollut Samille hyvä tapa ottaa etäisyyttä kouluasioihin.
– Valmentaminen on kehittänyt myös organisointitaitojani, mistä on ollut paljon hyötyä kouluaikataulujen kanssa.