Alkuvuodesta 1955 kahden 19-vuotiaan katseet kohtasivat Tampereella loppiaistansseissa rautatieläisten seurantalo Morkussa.
Nuorimies istui kämppäkaverinsa kanssa lavan reunalla katsellen sisään valuvaa tanssi-intoista nuorisoa. Poika iski silmänsä kuitenkin yhteen tyttöön, joka oli lähtenyt tanssimaan kahden ystävättärensä kanssa.
– Totesinpahan vain kaverilleni sitten, että siinäpä meni fiksun näköinen likka. Tuo tulee olemaan lapsieni äiti, saman likan rinnalla edelleenkin kulkeva mies muistaa.
Loppiaistansseista kohtelias nuorimies saattoi neidon kotiin, mikä johti lopulta naimisiin menoon heti samana syksynä lokakuussa.
Nyt Morkusta on tultu kuusikymmentä vuotta eteenpäin Ylöjärven Leijatielle, jossa kotia pitävät tänä vuonna 80-vuotissyntymäpäiviään ja timanttihäitään viettävät Elvi ja Osmo Uitto.
Uitot ovat kokeneet pitkän liittonsa aikana paljon yhteisiä ilon hetkiä, mutta surultakaan ei ole vältytty: neljästä lapsesta kaksi poikaa on menetetty viimeisen kahden vuoden aikana.
Kaikesta huolimatta pariskunta porskuttaa positiivisesti eteenpäin ja jakaa mielellään muistojaan vuosien varrelta. Yhteisistä ulkomaanreissuista riittäisi raamatullisen verran kokemuksia muille kerrottavaksi, kuten myös Osmon aktiivisuudesta yhdistyksissä ja politiikassa.
Tulevana lauantaina Uitot juhlivat 80-vuotispäiviään ja muistelevat yhteistä 60 vuoden taivaltaan perheen ja matkalta mukaan tarttuneiden ystävien ja tuttavien kanssa.
Kaupungista Kaihariin
Elvi ja Osmo muistavat ensimmäisen aviovuotensa kuin eilisen. He huomasivat jo heti alussa, että naimisiinmeno oli kannattava hanke.
– Osmo meni armeijaan vasta vuoden 1956 helmikuussa, koska hän oli saanut edellisissä kutsunnoissa lähtöpassit laihuutensa takia, Elvi kertaa.
– Tällä kertaa kutsuntojen miehet kuitenkin totesivat: ”Jaaha, hän on mennyt naimisiin ja lihonut. Hyväksytään.”, pariskunta nauraa.
Osmo viihtyi armeijassa yksitoista kuukautta autokomppanian leivissä, minkä aikana hän sai myös kuorma-autokuskin pätevyyden. Armeija-aikana syntyi myös parin esikoinen yhteiseen asuntoon Puutarhakadulle Tampereelle.
Vuonna 1958 Uitot muuttivat Kaiharille Yliselle, mistä kaupunkilaistyttö Elvi oli kauhuissaan.
– Lapsi sylissäni istuin muuttoautossa, ja minua itketti ihan kauheasti, kun jouduin muuttamaan sinne Kaiharin metsään, jossa ei ollut edes sähköä vielä rakentamisen takia, Elvi muistaa ja lisää:
– Auton kuski totesi minulle siinä vaiheess: ”Omakotitaloon pääset asumaan ja tuollaisen porun pidät.”
Kaiharin talossa perhe asusteli yhdeksän vuotta, joiden aikana loputkin kolme lasta syntyivät taloon. Tilanpuutteen vuoksi Peräsiltaan rakennettiin uusi talo, jossa lapset varttuivat ja josta he lähtivät lopulta omille teilleen.
Lempiharrastuksena matkustus
Ehkä kaikista mieleenpainuvimmat kokemukset parin yhteiseltä taipaleelta sijoittuvat kaikkialle muualle kuin kotimaahan.
– Kyllä sitä on matkailtukin. Olemme käyneet 1980-luvun jälkeen kolmessakymmenessä eri maassa, Osmo paljastaa.
Kaikista matkakohteista suosikeiksi ovat nousseet eksoottinen Brasilia, Lähi-idän monikansallinen Israel sekä historiallinen Egypti.
Israelissa Uitot matkustivat muun muassa Jordan-virran vartta ja piipahtivat matkalla keitaalla.
– Joku matkaseurueestamme kysyi keitaalle saavuttuamme, oliko tämä paikka paratiisi. Saimme hyvää vesihierontaa, kun 28-asteinen vesi pulppusi maan sisästä päälle vesiputouksen alla istuessa, Osmo muistaa.
Israelin kautta pariskunnan matka jatkui Egyptin pääkaupunkiin Kairoon. Matkalta otettu kuva on päätynyt myös pariskunnan juhlien kutsukortin kanteen. Siinä seisovat 1980-luvun tyyliin pukeutuneet matkailijat Elvi ja Osmo yli neljätuhatta vuotta vanha Kheopsin pyramidi takanaan.
– Kairon liikenne on kerta kaikkiaan hirvittävä. Sitä ei voi toisin sanoin kuvailla. Siihen aikaan siinä kylässä oli 15,5 miljoonaa asukasta, minkä lisäksi liikenteessä kulkivat muulien vetämät vankkurit, rekat ja kaikki liikennevälineet niiden väliltä. Kaikki olivat siellä sikin sokin, Osmo muistelee kaaosmaista Kairoa.
Vaikka ulkomaiden kulttuuri on välillä kummastuttanut pariskuntaa, ovat Uitot selvinneet matkoistaan aina ilman kummempia vahinkoja.
– Minä en osaa englantia sitten yhtään. Ainut kieli, jota puhun, on tämä härmän murre. Silti olemme aina pärjänneet matkoilla, Osmo kehuu.
Tenkkapoo on tullut ainoastaan kaksi kertaa, kun ravintolan tarjoilijan kanssa ei ole löydetty yhteistä kieltä. Tai on se aina löydetty, nimittäin piirtämisen kautta.
– Kerran tarjoilija ei ymmärtänyt, että halusimme kalaa. Otin sitten kynän ja servettipaperin käteen ja piirsin paperiin kalan kuvan. Tarjoilija oikein hyppäsi innosta ilmaan, kun ymmärsi, mitä tarkoitan, Osmo muistelee Bulgariassa sattunutta tilannetta.
Riidat nukutaan yön yli
Jos ulkomaanmatkat ovat sujuneet mutkitta, niin on sujunut myös pariskunnan yhteinen 60-vuotinen taival. Uitot kertovat, että mitään kummallisia kepulikonsteja pitkän liiton ylläpitämiseksi heillä ei ole.
Timanttihääpäiväänsä viettävä pariskunta vakuuttaa, että sen avioliitossa kaikki asiat on pystytty aina sopimaan.
– Nykypäivänä tuntuu, että ihmisillä on niin jumalaton kiire joka paikkaan, Osmo pohtii nykyajan avioliittoja, joissa osapuolet kyllästyvät nopeasti ja vaihtavat sen kummemmitta pohdinnoitta uuteen kumppaniin.
– Joskus me suuta soitamme, mutta aina myös sovimme. Yleensä riittää, että nukumme yön yli, minkä jälkeen kaikki on niin kuin ennenkin, Elvi pohtii.
Osmo on samaa mieltä vaimonsa kanssa.
– Sanaharkkaa tulee tietysti aina välillä emännän kanssa, mutta seuraavana päivänä me jo sovimme.
Kommentointi on suljettu.