”Hip, hei hurraa. Olen nyt ikionnellinen, koska vuorotteluvapaani alkaa 1.10. ja kestää puoli vuotta. Työpaikan paineet ja ahdistus helpottaa ja tämä tyttö pistää henkisesti itsensä kuntoon. Täytyy pitää silmät auki ja katsoa mitä kaikkea tämä elämä tuokaa nyt tullessaan”.
Kuuntelin näitä työkaverini hurrahuutoja viime elokuussa ja mietin, että hieno homma, onpa mukavan pitkä aika olla poissa duunista. Samalla aloin miettiä tarkemmin asiaa omalle kohdalleni. Mitäs jos minäkin?
Nyt tuon vuorotteluvapaan mahdollisuus on, ikävä kyllä, poistumassa elokuusta alkaen. Harmi. Toivottavasti tämä ei ole pysyvä päätös, koska onhan sillä ollut myös työllistämisvaikutusta, kun vuorotteluvapaalle jäävälle on täytynyt palkata sijainen.
Yleisin tapa lyhentää työaikaa on siirtyä 100 prosentin työajasta 80 prosenttiin, mikä käytännössä tarkoittaa joko päivittäisen työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin tai nelipäiväistä työviikkoa. Itse kun työskentelen sairaalamaailmassa, jossa on kolmen viikon työjaksot, niin laskeskelin, että kolmen viikon listaan tulisi kolme vapaapäivää enemmän 80 prosentin työajalla. Se tuntui itselleni parhaalta ratkaisulta. Pistin asian viime syksynä vireille ja tämän vuoden helmikuun alusta siirryin toistaiseksi tekemään 80 prosentin työaikaa.
Ajattelen, että mitä enemmän ihmiset satsaavat omaan hyvinvointiinsa, sitä vähemmän he tarttuvat terveyskeskuksen ovenkahvaan ja sitä enemmän he voivat myös antaa itsestään työntekijöinä. On mahdollisuus viettää enemmän laatuaikaa läheistensä kanssa.
Olen laatinut itselleni viikottaisen lukujärjestyksen, joskin aika kiireettömän, mutta jonkinlaisen kuitenkin. Ilman lukujärjestystä päivät menevät helposti kaikenlaiseen huuhailuun. Pian voi löytää itsensä munkkipussi kädessä katsomassa teeveetä koko päivän.
Kaverini sanovat, että lyhennytty työaika on hieno juttu, kunpa hekin voisivat. Monessa ammatissa tai työpaikassa se on vielä mahdotonta. Lyhyempi työaika ei aina ole edes oma valinta, kun täyttä viikkoa ei vain ole tarjolla. Lyhennetty työaika merkitsee myös pienempää palkkaa. Sillä on kauaskantoisia seurauksia, joita ei aina lyhyemmällä työajalle jäädessä tule tarkasti mietittyä. Eläkekertymäkin jää hieman laihemmaksi.
Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun tehdä 80 prosenttista työaikaa. Nyt itselleni jää enemmän aikaa tehdä pieniä remppahommia, jää enemmän aikaa omille harrastuksille ja kirjoittamiselle. Kuten kirjailija Oscar Wilde sanoi: ”On kamalan työlästä olla tekemättä mitään”.
