Kovat pakkaset koettelevat ulkona oleskelevia eläimiä. Eläinsuojelyhdistykset ovat erityisen huolissaan kylmillä keleillä pitkään ulkona pidettävien ja ulos hylättyjen lemmikkien hyvinvoinnista.
Pahimmillaan kovat pakkaset voivat aiheuttaa eläimelle pakkasenpuremia ja jopa vaarallisen hypotermian. Esimerkiksi eri koirarodut kestävät pakkasta eri tavoin. Pitkäkarvaiset alkuperäisrodut, kuten huskyt ja lapinporokoirat, kestävät kylmää hyvin, ja niitä voidaan pitää talvisin kohtalaisia aikoja ulkona. Lyhytkarvaiset rodut, kuten suomenajokoirat, dobermannit ja mopsit, eivät sen sijaan kestä pakkasta juuri lainkaan, eikä niitä saa jättää ulos kauppojen eteen edes ostosten ajaksi saati ravintolan eteen odottelemaan illanistujaisten päättymistä.
Esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys kehottaa kaikkia lemmikinomistajia siirtämään eläimet kovilla pakkasilla sisätiloihin ja suojaamaan lyhytkarvaiset ja pohjavillattomat koirat takeilla lyhyilläkin ulkoilulenkeillä. Koiran tassuihin kannattaa laittaa lisäksi talvella tossut, jotka suojaavat tassuja kylmyyden lisäksi tiesuolalta.
Jos ulkona tapaa paukkupakkasilla ilman omistajaa harhailevan koiran, kissan, kanin tai muun lemmikkieläimen, se on paras ottaa ensin lämmittelemään sisätiloihin ja viedä sitten paikkakunnan löytöeläintalolle. Jos eläimen jättää niille sijoilleen, sen kohtaloksi voi koitua hypotermia. Hypotermiassa eläimen ruumiinlämpö laskee vaarallisen alhaiseksi. Jos eläimen keho menettää enemmän lämpöä kuin se pystyy sitä tuottamaan, sydämen, hermojärjestelmän ja muiden elintärkeiden elinten toiminta heikkenee. Jos eläin ei saa ensiapua ja eläinlääkärin hoitoa, se voi kuolla elinten toimintojen lopulta pettäessä.
Pakkasenpuremia ilmaantuu eläimille, jotka altistuvat kylmälle ilmalle pitkään. Paleltumien syntyminen on kehon selviytymiskeino äärimmäisissä olosuhteissa. Kun eläin on kauan kylmissään, sen verenkierto muuttuu ja veri virtaa tärkeisiin elimiin kuten sydämeen, keuhkoihin, maksaan ja munuaisiin. Samalla veren virtaaminen kehon uloimpiin osiin, kuten korviin, häntään ja tassuihin, pysähtyy, mikä voi aiheuttaa kuolioita, joiden seurauksena esimerkiksi kissan korvan kärjet voivat irrota.
Eläinsuojeluyhdistysten hoiviin tulee joka talvi kissoja, joilla on paleltumavammoja korvanlehdissä tai hännässä. Karkuun päässeiden lemmikkikissojen lisäksi vaarassa ovat etenkin populaatiokissat, jotka joutuvat tyypillisesti etsimään suojaa lämmittämättömistä ulkorakennuksista.
